Muutamia vuosia sitten en ymmärtänyt masentuneita ihmisiä. En ymmärtänyt, miten he eivät jaksa ajatella positiivisesti ja uskoa hyvää itsestään ja tulevaisuudestaan. En voinut käsittää, miten joku ei tahdo jaksaa nousta aamulla sängystään ja miten jollakin kaikki elämään liittyvä on harmaan ja mustan sävyn peittämää. Annoin tällaisille ihmisille neuvoja, kuinka heidän pitäisi toimia, jotta voisivat paremmin. Me olemme niin helposti toistemme yläpuolella, minä aikakin.
Sitten masennuin itse. En aluksi huomannut sitä. Harmaus alkoi täyttää sisintäni, elämänhalu katosi hiljalleen ja voimat hävisivät. Löysin itseni yhä useammin itkemässä elämääni ja sen toivottomuutta. Olin kokenut raskaita asioita yksi toisensa perään: vammautuminen, työstä luopuminen, talohuolet, huolet perheeseen liittyen, ongelmia avioliitossa ja muissa ihmissuhteissa, jatkuvat kivut. Luetteloa voisi jatkaa. Raskaat vastoinkäymiset kuluttivat henkisiä voimavarojani ja lopulta olin totaalisen uupunut, masentunut ja toivoton.
Masennus voi tulla elämäämme monella tavalla. joku joutuu kärsimään siitä koko elämänsä, ikään kuin syntymäkirouksena. Toinen saattaa joutua kokemaan kovia tragedioita ja niiden keskellä pinnistellessään uupuu. Kolmas taistelee itsensä kanssa, ollakseen parempi ihminen ja kristitty ja menettää toivonsa.
Masennukseen liittyy vahvasti toivon menettäminen. Masentunut ihminen ei jaksa nähdä tilanteessaan mitään hyvää ja pahinta on se, ettei huominenkaan näytä paremmalta. Itsemurha-ajatukset tulevat juuri siitä kuristavasta tunteesta, että tulevaisuus näyttäytyy siltä, ettei sitä jaksa elää.
Oletko laittanut merkille, miten useasti Jumalaa kutsutaan toivon Jumalaksi? Toivo on valtavan tärkeä voimavara ihmisille ja kristitylle se on sitä mitä suuremmassa määrin. Toivoa vastaava kreikan kielen sana on elpis, joka tarkoittaa ”katsoa tulevaisuuteen iloisesti odottaen ja luottaen.” Apostoli Paavali jopa rukoili Rooman seurakunnan puolesta, että heillä olisi runsas toivo (Room. 15:13).
Meidän toivomme tulee siis siitä näkymättömästä mutta varmasta todellisuudesta, että Jumala on olemassa ja Hän hallitsee kaikkea. Tämä Jumala rakastaa sinua ja Hän haluaa lahjoittaa sinulle runsaan toivon keskelle omaa toivottomuuttasi. Miten Hän sen tekee? Hän pyytää sinua lukemaan Sanastaan kaikkia niitä lupauksia, jotka ovat tarkoitettu juuri sinulle. Jumala on antanut sinulle satoja lupauksia koskien sitä, että Hän rakastaa sinua, on läsnä elämässäsi ja johdattaa sinua. Hän on luvannut avata ylitsepääsemättömät esteet, kääriä pimeyden kuin verhon ympäriltäsi ja jopa kääntää kurjimmatkin asiasi palvelemaan sinun parastasi.
Vaikka tämä päivä näyttäisi synkältä ja huominen mahdottomalta, sinulla on yllätyskortti nimeltä Jeesus Kristus. Älä ollenkaan usko, että elämässäsi viimeisen sanan sanovat menneisyytesi, väärät valintasi, kurja kohtalo, hankalat ihmiset tai onnettomat olosuhteet. Jospa näkisimme mikä kirkas tulevaisuus meitä odottaa! Ehkä jo huomenna.
”Minä tiedän millaista
pimeässä on:
siellä ei näe mitään
ei edessä aukeavia näköaloja
ei ystävää vierellä
ei seuraavaa askelta
ei edes lampun kytkintä
loistavasta tulevaisuudesta
puhumattakaan”
Hieno ja asian ytimeen osuva teksti. Näin se menee ja tällaisten asioiden keskellä suurin osa ihmisistä elää tänä päivänä. Onhan se lohtu sekin, että tietää, ettei ole ainoa. Alkaa olla normimenoa nykyään.
Kiitos tästä!
>Kaameinta maailmassa on toisten ihmisten syytteleminen ja arvosteleminen jotta voi saada itselleen tyytyväisyyden ja hyvän mielen kun pahoittaa lähimmäisensä sydämen alkaa vihamielinen onnen tunne monen sydämessä. Joka saattaa särkeä toisen ihmisen uskon rehellisyyteen jopa moniin saman kaltaisiin ihmisiin sekä hänen ystäviinsä jotka pahaa ja vihaa vihoittelevat.
Olet kyllä tuossa ihan oikeassa!
Kuuluukohan lopun aikaan tai pikemminkin sen loppusuoraan tälläinen kiihtyvä ja voimistuva ahdistus uskossaan hoippuvan sisimmässä? Onko tämä kaikki vain yhä kapeammaksi käyvästä ovesta kulkemista, jossa lopuksi on jäljellä vain viimeinen hehkuva uskon säie Jeesuksen edessä? Onko tämä kaikki Jumalan veistämistyötä jossa turhat palaset irtoavat kivuliaasti niin kauan että sovin siitä ahtaasta ovesta?
Kiitän Herraa että edes uskon, että en haudo vihaa ketään kohtaan, että saan pyytää syntejäni anteeksi. En osaa rukoilla enää muuta kuin avunpyynnöin Jeesuksen nimeä. Ei olekaan enää muuta toivetta kuin saada Herran armo, rauha ja ilo. Vihaan syntejäni, epäonnistumisiani, puutteitani, itseäni. Rukoilen Jeesukselta rakkautta ja turvaa.