”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa…” (Tiit. 2: 11,12).
Saatana pelkää Jumalan evankeliumia, sillä se on todellinen Jumalan voima, joka kykenee täydellisesti pelastamaan ihmisen syntiensä ja Jumalan tuomion alta ja tekee tämän vanhurskaaksi ja Jumalan lapseksi. Sen tähden Saatana yrittää vääristellä Jumalan pelastavaa armoa yhteen jos toiseenkin suuntaan. Onkin olemassa armoa, joka melkein riittää pelastukseen ja armoa, joka kehottaa kristittyjä suosimaan rauhassa syntejään.
Raamattu ei opeta, että armo olisi kuin hyväksyvä kumileimasin meidän itsekkyydellemme ja himoillemme. Sen sijaan se julistaa syntiselle vapautusta Jumalan tuomiosta ja avaa taivaan portit Jumalasta kaukana olevalle ihmiselle.
Lainaamassani raamatunkohdassa Paavali opettaa, että armo tekee kaksi asiaa. Se ensinnäkin pelastaa täysin ja vuorenvarmasti jokaisen, joka siihen turvaa. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, on Jumalan lapsi. Ja Jumala pitää perheväestään huolta. Toisekseen Jumalan armo alkaa kasvattamaan ihmistä Jumalan perheväen tavoille. Kristityllä on siis varma pelastuksen perustus huolimatta siitä, miten hän onnistuu elämään kristittynä. Pelastus ei perustu ihmisen pyhitykseen vaan yksin Jumalan armoon. Mutta tämä armo on samalla voima, joka alkaa vaikuttamaan kristityn sisällä niin sanottua elämänvanhurskautta eli pyhitystä.
Jumalan armo ei kuitenkaan pääse vaikuttamaan koko voimallaan meissä, jos siihen laitetaan ehtoja. Jos pelkäämme armon vievän meitä ja kuulijoitamme välinpitämättömyyteen ja syntien suosimiseen, alamme varmistella evankeliumia laittamalla siihen erilaisia ”muttia”. Tällainen opetus saa sisällön: ”Jumalan armo riittää, mutta sinun…” tai ”Jumala antaa kaikki syntisi anteeksi, jos sinä…” Ja edelleen: ”Jeesus rakastaa sinua, kun sinä…” Voi käydä niin, että koko huomio kiinnittyy silloin pilkun jälkeiseen ihmisen osuuteen. Armo on tällöin hyvä uutinen, mutta aina askeleen liian kaukana. Armon sijasta aletaan korostaa parannuksentekoa, synnin hylkäämistä, pyhitystä, ratkaisua, oikeaa tahtomista – lista olisi loputon. Tällainen opetus on ihmiselle järkeenkäypää ja siksi se saavuttaa suuren hyväksynnän.
Jumalan armoa tulee opettaa koko täyteydessään ja ehdottomuudessaan, ilman ehtoja tai ”muttia”. Sen tulee olla sanoma Jumalan pelastavasta rakkaudesta, joka juoksee syntistä vastaan, ottaa tämän syliinsä ja kantaa kotiin. Kun kristitty oppii lepäämään armon – eli Kristuksen varassa – Kristus itse alkaa vaikuttaa hänessä pyhitystä. Tällainen kristitty elää evankeliumin ilossa ja vapaudessa. Rakastettuna hän rakastaa, armahdettuna armahtaa ja löydettynä löytää toisia. Hän kyllä tarvitsee kehotusta ja suuntaviittoja kohti pyhää elämää, mutta tietää, että yksin Jumalan armo voi viedä sinne, minne suuntaviitat osoittavat.
TOSI HYVÄ!
Aivan oikein nähty armon valossa. Jumalan rakkauden näkökulmasta. On olemassa jo valmistettu Pelastustyö Kristuksessa Jeesuksessa . Kiitos Yksin siitä Jumalalle. On ymmärrettävä yksi asia Armon ja pyhityksen näkökulmasta. Laki vaati ,mutta on huomioitava että Jumalan Armo odottaa aivan samaa hedelmää vastarakkauden kautta . Jumala odottaa antamansa armonkautta samaa hedelmää elämässä mitä laki olisi vaatinut joka Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta tuli täytettyä Isän Jumalan pyhyyden vaatimana . Siinä on vain Suuri Armo välissä synnillisyyden ja epätäydellisyys tähden nyt jos uskon tullut ihminen ei tiedä sitä ,tai tietää että hän on vastuussa eletystä elämästään Jumalan edessä. Hän itse on vastuussa kerran Jumalalle. Roomalaiskirje 5 luku opettaa vanhurskauttamisesta ilman tekoja , niin 6 luku opettaa uskovan vaelluksesta siitä että se tietoisuus joka Kristukseen uskovalla on ,niin Armo ei vapauta uskovaa häntä vastuusta Jumalan edessä . Koska armo voidaan kääntää irstaudeksi elämässä ,josta Apostoli Paavali kirjoitti. Jumalan lapsen tie on kuitenkin Kaitatie joka elää Kristuksessa pyhää elämää kuitenkaan katsomatta omaa heikkouttaan ja vajavaisuuttaan. On vai kysymys siitä annammeko Armon kasvattaa meitä olemmeko kuuliaisia alamaisia Jumalalle niinkuin kuuliaisten lasten tulisi olla. Ok. Hienoja opetuksia Pirttiaholta tämä kommentti tähän rakennukseksi. Jumalan Armoa ja siunausta Herrassa. Jeesuksessa Kristuksessa . T. Jukka.
Kiitos. Jaakko rakentavista totuuden sanoista. Lukiessani tätä palstaa ,Tuli ajatuksiini asia .mm. Armoa tarvitsevat. ? Miten tämän päivän ihminen voisi tulla sellaiseksi .Tänään näyttää siltä että Suomessa ei Armokäsite ole tarpeellinen .Ei ole tarvetta Armolle .Mitä tällaiselle ihmiselle tulisi julistaa. Eikö ole turha julistaa Armoa sille joka ei sitä tarvitse. Itse ajattelen vertauskuvainnollisesti näin että eihän kuolleet mitään syö. Kuolleet täytyy ensin herättää Jumalan sanan evankeliumilla. Muutoin Armo käsitteestä on tullut tarpeeton. se missä vaikutuspiirissä Armo on vaikuttavana voimana ja miten ja missä sitä tulisi julistaa. Olen ymmärtänyt niin että Paavalin opetuksenmukaa syntiä on kahdenlaista. On syntiä jonka puolesta saa rukoilla jossa Armoilla on ratkaiseva asema ja voima . On syntiä jonka puolesta ei saa rukoilla eli tällaisessa tapauksessa jossa syntiä ei tuomita voi julistaa Armoa ilman kääntymistä. .Kun on kysymys pyhityksestä niin Jeesus Kristushan on meidän pyhityksemme. Jumala on sanassaan ilmoittanut että Hän on pyhä niin olkaa tekin pyhät .Armon alla ollessammekin ,kaikki teemme syntiä jokatapauksessa ajatuksin sanoin ja teoin ,mutta näen että on kysymys siitä hyväksymmekö me synnin kun me teemme sitä Vaiko emme hyväksy sitä pidämmekö sen vääränä . Tuomitsemmeno itsemme. Ja vääryyden ja teemme parannuksen. Eli on syntiä jonka .Ristillä täytetty työ jossa koko maailma saa sovituksen se synti joka tuli alussa lankeemukseksi ihmiskunnalle On syntiä josta saamme ja tulee kääntyä pois elämässämme,niin että saamme Laupeuden ja Armon osaksemme. Jumalan Armoonhan emme saa lisätä mitään sehän on uskosta että Armosta. T.JH.