Tiedän itseni lisäksi todella monia kristittyjä, jotka aina aika ajoin murehtivat omaa hengellistä tilaansa. He tuntevat oman sydämensä tilan, näkevät siellä kylmyyttä ja itsekkyyttä. He tuntevat, kuinka vähän rakastavat Jeesusta ja kokevat syyllisyyttä omasta huonosta kristillisyydestään. Ehkä sinäkin kuulut tähän ryhmään? Tiedät, ettet ole riittävän ”palava”, kaipaat syvempää yhteyttä Jumalan kanssa.

Syvempää Jumalayhteyttä kaipaavat ihmiset suhtautuvat armoon kaksitahoisesti: he helpottuvat kuullessaan, että he riittävät sellaisina kuin ovat. Jumala rakastaa ja hyväksyy heidät Kristuksen tähden heikkoina ja syntisinä. Toisaalta he saattavat kuitenkin miettiä, että armo ei vastaa heidän syvään tarpeeseen päästä lähemmäs Jumalaa. Kuinka he voisivat elää syvempää kristillisyyttä? Sellaista, joka tuottaisi Jumalalle kunniaa?

Kiertotie

Jumalaa janoava kristitty on kiitollinen evankeliumista. Hän ymmärtää, että hänen pelastuksensa on ollut yksin Jumalan ansioita, siinä Jumala kohtasi ihmeellisellä tavalla syntisen ihmisen. Kuitenkin monta kertaa – kun puhutaan ”paremmasta hengellisestä elämästä” – kristityt alkavat miettiä omaa osaansa sen saavuttamiseksi. Tällöin Jumalan siunaukset ja ”voitelu” ovat ihmisen saavutettavissa, pitää vain osata elää oikein ja tehdä oikeita asioita. Monesti opetetaan, että Jumala on jo tehnyt kaiken valmiiksi, nyt ihmisen täytyy vain tehdä oma osansa elääkseen Jumalan täyteydessä.

Kristitty alkaa siis etsiä tapaa, jolla Jumalan siunaus voitaisiin saavuttaa. Kristitty yrittää vakuuttaa Jumalan siitä, että hän on arvollinen saamaan Häneltä enemmän. Huomaatko tässä mitään erikoista? Huomio kiinnittyy omaan rukouselämään, Raamatun tutkimiseen, antautumiseen, rakastamiseen, hyviin päätöksiin ja niin edelleen. Ihminen alkaa siis kiinnittää huomiotaan itseensä, uskonelämä alkaa pyöriä ihmisen itsensä ympärillä.

Tämä on kiertotie, koska se vie kauemmaksi Jumalasta. Miksi? Siinä ihminen joutuu lain alle. Kristitty alkaa kuvitella, että hänen täytyy tehdä jotain Jumalalle, hänen täytyy ansaita Jumalan siunaus. Kristitty yrittää siis teoillaan ansaita Jumalan huomiota. Tällöin ihminen joutuu pois armosta ja samalla pois Kristuksesta (Gal. 5:4). Tämä on nykyisen kristillisyyden suuri ongelma!

Tapaan aika ajoin uskovia, jotka ovat kyllästyneet koko kristillisyyteen. He ovat luopumassa uskosta, koska eivät jaksa enää suorittaa. He ovat yrittäneet miellyttää Jumalaa ja ovat tosissaan etsineet syvempää tai voitokkaampaa hengellisyyttä mutta he ovat epäonnistuneet. He ovat taistelleet vuosikausia ja lopulta nääntyneet tyystin. Sydämeni särkyy nähdessäni heidän ponnistelunsa ja epätoivonsa. He ovat lähteneet kilvoittelemaan, etsimään Jumalaa mutta ovat luopuneet jatkuvien epäonnistumisien tähden. Näin tapahtuu jokaiselle, joka yrittää miellyttää Jumalaa teoillaan. Olen itsekin kokenut tämän raskaasti. Lakihenkinen kristillisyys olettaa Jumalan siunaavan ihmistä tämän yrittämisen tuloksena. Miten kauhea harha! Tämä on se ”toinen evankeliumi”, jota vastaan Paavali itkien taisteli (Gal. 3:1, 4:19,20)!

Siteeraan seuraavassa Poul Madsenin ajatuksia kirjasta Hengen vapauteen:

”Kuten tapahtui Galatiassa, niin nytkin uskovien keskuuteen on pujahtanut harhaopettajia, jotka vetävät iloiset kristityt syrjään ja kysyvät heiltä, eivätkö he halua päästä syvempään uskonelämässään, eivätkö hekin yhdy siihen, että heidän tulee uhrata elämänsä entistä ’kokosydämisemmin’ ja eikö ole jo aika luopua lapsellisesta ilosta ja osoittautua kypsiksi kristityiksi, jotka suhtautuvat uskonelämään aivan toisella tavalla. He kysyvät Jumalan lapsilta, joko he ovat vastaanottaneet kaiken, mitä Jumalalla on annettavana. Kun nämä uudet opettajat ovat saaneet kristityt hämmennyksiin, niin heidän ei ole vaikea osoittaa heille, että nyt ’on annettava todellinen panos’, jos on mieli päästä eteenpäin hengellisessä elämässä. Ovatko he valmiit tähän?

Näin vilpittömät Jumalan lapset johdetaan pois lapsenmielisestä ja välittömästä luottamuksesta Kristukseen ja näin heidät vedetään takaisin omiin inhimillisiin ponnisteluihin.

Näin vääristellään Kristuksen evankeliumi ja siltä riistetään sen voima ja ihmiset sidotaan loputtomiin ponnisteluihin ja sairaanloiseen itsekeskeisyyteen.

Tällaista on vääristelty evankeliumi. Se ei ole evankeliumia lainkaan. Se on valhetta eikä ainoastaan toinen ilmaisutapa. Se kääntää oikean evankeliumin nurinpäin ja johtaa tekojen uskontoon, joka on evankeliumin vastakohta ja sen leppymätön vihollinen.”

Todellinen evankeliumi antaa kaiken tarvittavan

Oikea evankeliumi vastaa ihmisen todellisiin tarpeisiin. Evankeliumi ei ole vain uskoontulohetkeä varten, se on Jumalan voima kristityn koko elämän ajaksi (Room. 1:16-17). Evankeliumi takaa sen, että ihmisen ei tarvitse olla mitään, Jeesus on kaikkea hänen puolestaan. Siksi Paavali voi turvallisesti kirjoittaa, että Jumala valitsee aina ne, jotka eivät ole itsessään mitään (1. Kor: 1:28).

Mikä on evankeliumin ydin? Kristus! On älytön harha kuvitella, että Jeesus toimisi meidän elämässämme vain uskoontulohetkellä ja siitä eteenpäin kaikki olisi ihmisestä itsestään kiinni. Mikään ei ole kiinni kristitystä itsestään. Kaikki on kiinni Kristuksesta! Mitä tämä tarkoittaa? Kristus on tullut meidän elämäksemme (Kol. 3:4). Me omistamme Hänessä kaiken, mitä voimme ikinä hengellisessä elämässämme tarvita! Jumala ei ole jättänyt yhtään siunaustaan meille antamatta, vaan ne kaikki on jo annettu meille, Kristuksessa (Ef. 1:3).

Kun siis kaipaamme syvempää hengellistä elämää, tarvitsemme Jeesusta. Tarvitsemme ymmärtää Häntä enemmän, nähdä Hänet selkeämmin. Kristus on Jumalan syvyys, Hän on Jumalan suuri salaisuus! Kuinka voimme oppia tuntemaan Jeesusta syvemmin? Tulemalla köyhiksi. Jeesus ohittaa omavoimaiset ja itseensä luottavat ja tulee niiden luokse, jotka ovat särkyneet ja väsyneet. Hän kohtaa aina niitä, joilla ei ole hyvyyttä itsessään, joilla ei ole hyviä tekoja Hänelle tarjottavana.

Armo on Kristuksen suurin salaisuus. Armon ymmärtänyt kristitty alkaa levätä ponnisteluistaan ja saa kokea Kristuksen toimivan hänen puolestaan.

Evankeliumi tarjoaa meille lahjana kaiken mitä tarvitsemme uskossamme. Kaikki on jo tehty meidän puolesta, mitään ei enää tarvitse ihmisen hankkia itse. Saamme lahjana vanhurskauden, pyhityksen, ensirakkauden, halun olla Jumalan lähellä, kaiken! Miten ihmeellinen evankeliumi! Miten valtavan vapauttavaa, Kristus on tehnyt kaiken niin, että minun ei tarvitse tehdä enää mitään.

”Evankeliumi ei muutu. Se on yksinkertainen ja pelkistetty sanoma siitä, että Jumala vain ja ainoastaan Jeesuksen ansion tähden antaa lapsilleen kaikkea, mitä he tarvitsevat. Ainoa asia, mikä heille voi tulla esteeksi on se, että he omilla ansioillaan pyrkivät saamaan Jumalalta enemmän kuin muut. Evankeliumi on nöyryyttävä, jonka mukaan ihminen itse ei ole mitään, mutta Lunastaja on kaikkea. Kun tämä sanoma vastaanotetaan päivästä päivään, Jumala antaa omilleen sen, mitä he tarvitsevat ja ylikin. Mutta niin pian kuin he alkavat elätellä suuria luuloja itsestään, heidän sisimpäänsä kätkeytyy ylpeyttä, joka estää heiltä Jumalan siunauksen.

Se, joka pyrkii ansioitumaan kokeakseen Jumalan runsaampaa osallisuutta, on vaarassa kadottaa senkin, mitä on saanut. Hän on syrjäyttänyt uskon Kristukseen ja uskoo itseensä. Ja vieläpä luulee miellyttävänsä Jumalaa.” – Poul Madsen

Pysytään tässä armon evankeliumissa. Tämä on jotain järjelle käsittämätöntä ja ymmärrettävissä vain, kun Jumalan Henki saa meitä opettaa. Näin täydellinen on Kristuksen sovitustyö. Näin kattava on Jeesuksen huuto ristiltä: ”Se on täytetty!” Lepää tämän armollisen Kristuksen varassa ja saat huomata, että elämääsi viedään syvemmälle Hänen tuntemiseensa!