”Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää” (Jer. 17:8).
Millaisesta ihmisestä tässä puhutaan? Vahvasta, onnistuneesta ja moitteettomasta? Ei, vaan ihmisestä, joka laittaa turvansa Herraan (17:7). Herraan Jeesuksen turvansa laittaminen tarkoittaa niin yksinkertaista asiaa, kuin että luottaa Häneen. Se tarkoittaa sitä, että me annamme elämämme kaikkineen Hänen käsiinsä ja luotamme, että Hän pitää meistä huolen. Onko tämä helppoa? Ei, yksinkertainen usko Herraan Jeesukseen on vaikeaa, koska meissä on jotain, joka aina vastustaa sitä.
Jeesukseen turvaaminen vertautuu Jeremian mukaan puuhun, jonka juuret yltävät suoraan jatkuvasti virtaavaan veteen. Eikö ala kuulostaa ihan Jeesuksen Viinipuu -vertaukselta? Täältäkö elävä Jumalan Sana otti vertauksensa taustan? Tällainen puu Jeremian mukaan ei osaisi pelätä helteitä eikä kuivuuksia, koska sillä olisi aina saatavilla riittävästi elämää.
Meille siis sanotaan, että kuivia aikoja ja helteitä tulee. Joskus olosuhteet tulevat tukaliksi ja joskus kuumuus nousee omasta sielusta. Mutta silloinkin Herraan Jeesukseen turvaava kukoistaa ja tuottaa hedelmää. Sen täytyy johtua siitä, että Jeesus itse tuottaa kukoistuksen ja hedelmän. Mutta eikö Hän sitä luvannutkin? Eikö Hän pyytänyt luottamaan Häneen ja pysymään Hänessä? Eikö Hän varoittanut meitä, että juuremme eivät saa ravintoa muualta kuin Hänestä?
Jumala kutsuu sinua siunatuksi, kun jaksat luottaa Häneen, eli Hänen Raamatusta löytyviin lupauksiinsa. Tiedäthän ne? Hän ei odota sinun kukoistavan ja tuottavan mitään omassa voimassasi tai edes yhteistyössä Hänen kanssaan. Ei, Hän vain pyytää, että kurottaisit juuresi sinne, missä vesi virtaa vapaana ja ilmaiseksi. Jeremian aikaisemmat jakeet avaavat sanomaa vielä syvemmälle (17: 5-6): Herraan luottaminen on sitä, että Hän saa yksin olla turvamme ja Jumalamme.
Miten tämä Herraan turvaaminen onnistuu tai miten sellainen halu ylipäätään meissä syntyy? Vastaus on jälleen yksinkertainen. Lainaan nyt Daniel Preussia kirjasta Yksin Kristus: ”Ainoastaan sanoma Jeesuksesta meidän Vapahtajastamme, sijaisestamme, jonka kautta meillä on anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä, luo ja ylläpitää uskon.” Tuo lause kannattaa lukea muutamaankin kertaan, ajatuksella.
