“Jumalan armahtavan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: `Antakaa elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumala järjellisellä tavalla.´” (Room. 12:1).
Olen aikoinaan kuunnellut kymmenittäin erilaisia antautumispuheita ja yrittänyt parhaani mukaan totella niitä. Puheiden painotus oli siinä, että kun sinä antaudut Jeesukselle syvemmin, Hän siunaa sinua yhä enemmän. Vaikka tässä on totuuden siemen, tällainen julistus on lähtökohdaltaan lakihenkistä ja se tarkoituksestaan huolimatta vie ihmisiä vain etäämmälle. Miksi? Koska aina kun Jumalan siunaus sidotaan ihmisen toimintaan, ollaan lain alaisuudessa ja lain alaisuus synnyttää kapinaa.
Raamattu kyllä kehottaa meitä antamaan itsemme rakkaalle Vapahtajallemme. Kristus tahtoo olla elämässämme, ei vain sivuroolissa, vaan koko elämämme ydin. Mutta Huomaa Paavalin kehotuksen alku: “Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan…” Paavali tuo esille Jumalan armon ja kehottaa sen jälkeen. Kristuksen armo ja rakkaus vaikuttaa sen, että niiden kohteena oleva ihminen haluaa luovuttaa elämänsä Hänelle. Kehotuskin on kyllä monesti meille paikallaan, kunhan järjestys on oikea.
Jeesus pyytää meitä antamaan elämämme ehdoitta ja kokonaan Hänelle, koska Hän haluaa ottaa yksin vastuun meistä. Hän tahtoo näyttää meille, mihin Hän elämässämme pystyy, kun saa olla yksin sen Kapteeni ja määrätä suunnan. On pelottavaa antaa elämänsä lankoja toiselle, mutta tässä tapauksessa siihen kätkeytyy suuri siunaus. Mitä enemmän Kristus saa hallita elämäämme, sen enemmän pääsemme sisälle kristilliseen iloon ja lepoon. Nämä ominaisuudet ovat yläpuolella olosuhteita ja arjen realiteetteja.
Jeesus ei koskaan käske eikä vaadi, me ihmiset sorrumme siihen. Ajattelemme edistävämme Hänen asiaansa työntämällä ihmisiä sinne, minkä ajattelemme olevan heille hyväksi. Mutta voisimmepa luottaa enemmän. Sillä Jumalalla on meille jokaiselle myös omat aikataulunsa. Ja monesti ihminen on valmis antamaan elämänsä Vapahtajalleen silloin, kun käsissä on enää sirpaleet. Ensin on yritetty oman tahdon tie ja sitten on jäljellä Jeesus. Hän armossaan houkuttelee ja kutsuu meitä jatkuvasti luokseen ja antamaan elämämme kaikkine mahdottomuuksineen Hänen käsiinsä.
Jeesus haluaa antaa elämääsi korvikkeiden sijaan syvimmän sydämen täyttymyksen: Hänet itsensä. Korvikkeet voivat tuntua rakkailta ja niitä voi olla vaikea antaa Herralle. Mutta tietäisimmepä, miten valjuja ne ovat aidon Elämän rinnalla! Pyydä Jeesusta “valtaamaan” elämääsi enemmän, Hän tulee tekemään sen. Uskalla kertoa sekin, ettet uskalla. Sinua autetaan.
