”Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: `Missä sinun rakkautesi näkyy?´” (Mal. 1:2)

Malakia on Vanhan Testamentin viimeinen kirjaprofeetta ja hän vaikutti Nehemian aikana luultavasti 440-luvulla eKr. Mennyttä oli Israelin valtakunnan sekä aikaisemman temppelin loisto ja vain pieni, pakkosiirtolaisuudesta palannut jäännös yritti jatkaa elämäänsä vaikeissa merkeissä.

Yritä päästä sisälle kansan kysymykseen ”missä sinun rakkautesi näkyy?”. Kansa kamppaili rakentaakseen temppelin ja Jerusalemin uudestaan mutta muistissa oli niiden entinen loisto. Ja vastustajia raskaille hankkeille riitti. Kun he katsoivat omia olosuhteitaan, he ihan aiheellisesti totesivat: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä siitä on, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme?” (Mal. 3: 14).

Tuntuuko sinusta koskaan samalta? Olet kuullut Jumalan rakastavan sinua, mutta kun katsot omaa elämääsi ihan arkirehellisesti, joudut kysymään missä Hänen rakkautensa näkyy? Jos Jumala rakastaisi, niin en olisi joutunut kärsimään sitä tai tuota asiaa enkä ainakaan enää olisi tässä kurjuudessa?

Missä Jumalan rakkaus sinuun näkyy? Jumala vastaa Malakian aikalaisille: ”Te tulette näkemään sen omin silmin ja silloin te sanotte: `Suuri on Herra!” (Mal. 1:5). Kaiken kärsimyksen keskellä ja sen pimeimmässä epätoivossa saattaa hyvinkin käydä niin, että Herran kirkkaus loistaa yllesi ja saat huutaa tuon ”Suuri on Herra!”

Mutta voi myös olla, että toiset joutuvat kärsimään elämänsä loppuun asti. Heille – ja meille kaikille – Jumala osoittaa yhtä tiettyä paikkaa historiassa ja sanoo: ”Tässä ja tällä tavalla.” Hän osoittaa meille Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa ristillä ja sanoo: ”Näin paljon minä sinua rakastan.” Kärsivä ihminen näkee kärsivän Jumalan ja saa lohdutuksen. Jumala ei olekaan etäinen eikä Hänen rakkauttansa tarvitse hakea taivaasta; se on laskeutunut alas kärsivän ihmisen ympärille.