Olen vältellyt tätä aihetta kuin kissa kuumaa puuroa ja vain kierrellyt sitä: miten käy luvattomasti särkyneiden ihmisten? Miten heidän käy seurakunnissa, Kristuksen ruumiissa? Miten he jaksavat uskoa armolliseen Vapahtajaan, jos heidän yhteisönsä hylkää heidät?
Ketkä olisi nykyään enemmän luvattomasti rikkoneet ja särkyneet kuin homoseksuaalit ja eronneet? Ketkä ovat enemmän tapetilla ja keskustelujen aiheena? Keitä syrjitään tai lyödään enemmän? Ennen kuin jatkan, totean, että tässä minulla on oma lehmä ojassa. Olen kokenut avioeron ja olen vieläpä menossa uudelleen naimisiin. Olen siis luvattomasti särkynyt, rikkonut Jumalan lakia vastaan ja syyllinen.
Vuosia sitten minuun otti yhteyttä eräs homoseksuaali, Hän oli vanha, rakas ystäväni ja olin ottanut häneen yhteyttä pyytääkseni häntä mukaan pitämääni raamatturyhmään. Hän sanoi, ettei ehkä voi tulla mukaan ja kertoi syyn: hän oli homoseksuaali. En siinä hetkessä tiennyt mitä vastata. Minulla oli siihen saakka ollut hyvin vahvat mielipiteet ja tuomitsin homoseksuaalit mielestäni selkein raamatullisin argumentein. Samoin eronneet. Mutta tuossa hetkessä muutuin smurffin kokoiseksi, kun yritin etsiä sanoja puhelun toisessa päässä olevalle ystävälleni. Mitä hänelle sanoisin? Olisiko hän edelleen tervetullut piiriimme? Entä jos toiset ryhmäläiset saisivat tietää? Häpesin itseäni. Muutamassa sekunnissa ymmärsin, että jos hän ei kelpaa Jeesukselle ja samalla kristillisiin piireihin, en minäkään. Toivotin hänelle tervetuloa ja samalla sydämeni itki omaa julmuuttani ja kovuuttani.
Tätä tekstiä ei ehkä olisi pitänyt kirjoittaa. Te monet lukijani voitte nyt kysyä aiheellisesti, että puranko tässä Jumalan lain ja julistan halpaa armoa? Enkö tiedä, mitä Raamattu sanoo homoseksuaaleista ja eronneista sekä uudelleen naimisiinmenneistä? Tiedän varsin hyvin. Tiedän jokaisen niitä käsittelevän kohdan. Mutta tiedäthän esimerkiksi sen, että evankeliumeissa Jeesus varoittaa rahanahneudesta kymmenen kertaa enemmän kuin seksuaaliasioista? Saavatko siis ahneet olla seurakuntien sisällä, mutta eronneet tai homoseksuaalisuuden kanssa taistelevat eivät?
Yksi ajatus vielä. Entä jos minä olisin homoseksuaali? Tai sinä joutunut kokemaan valtavan kipeän avioeron? Haluammeko me tietoisesti olla syrjittyjä, lyötyjä, juorujen kohteena ja yhteisön ulkopuolella olevia? Ovatko kaikki asiat meidän syntiinlangenneessa maailmassa omissa käsissämme? Helppo neuvo on, että tällaisten ihmisten tulee luopua synneistään ja tehdä parannusta. Pystytkö sinä siihen omien syntiesi kohdalla?
En ole purkamassa Jumalan lakia enkä tekemästä Hänestä vähemmän pyhää. Mutta mitä jos me olemme kaikki yhtä syntisiä? Entä jos Jumala näkee ahneuden ja juoruilun sekä anteeksiantamattomuuden yhtä syvinä synteinä kuin homoseksuaalisuuden ja avioeron? Miksi on olemassa sellaisia särkyneitä, jotka eivät pääse seurakuntien sisäpuolelle? Yhdestä asiasta olen varma: heitä Jeesus rakastaa, heitä etsii ja Hän on heidän puolellaan. Jos he jaksavat säilyttää meidän lyönneistä huolimatta uskonsa armolliseen Vapahtajaan, he ovat uskonsa tähden vanhurskaita. Taivaassa tulee olemaan suuri joukko eronneita ja uudelleen naimisiin menneitä. Ja ahneita. Myös juoruilijoita ja toisten tuomitsijoita. Sekä homoseksuaaleja.
Kiitos lohduttavasti kirjoituksesta ”Luvattomasti särkyneet”. Kannan sanoin kuvaamatonta häpeää avioeroztani. Läpeensä olen epäonnistunut.
Sitten meitä on kaksi. Mutta Jaksathan luottaa siihen, että Jeesus rakastaa sinua ja Hän kokoaa sirpaleesi?😊
Olen sitä mieltä että on eri asteisia syntejä.Esim. vertaan että varastan huulirasvan kaupasta tai aloitan lesbosuhteen.Tuo sinun kirjoitus antaa tiedätkö rohkaisua jollekin aloittaa esim.homosuhteen tai jatkaa sitä.Oletko nähnyt Tom of Finlandin kuvia.Järkyttävää.Ei mielestäni uudelleen avioituminenkaan ole rinnastettavissa homouteen,voihan sitä puolustella myös pedofiiliaa sehän saattaa lapsen mielestä olla jopa kivan tuntuista,eli molemmat ovat halukkaita,ei siis ole syntiä.
Olen saanut niin paljon rohkaisua kirjoituksistasi ja nyt on kyllä apea mieli,jopa järkyttynytkin.Ja Jeesus tosiaankin sanoi…”älä enää syntiä tee”
Niin, miten se menikään Jeesuksen kertomus Matt. 22- luvussa. ”Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen joka, laittoi häät pojallensa”.. Kutsutut eivät olleet halukkaita tulemaan. Tulkitsen niin, että torjuivat armon. Sitten kävi käsky, että kutsukaa kaikki keitä tapaatte sekä hyvät että pahat. Laatumääreitä kutsutuille ei ollut. Kutsuja oli syy siihen ketä kutsutaan. Joukossa oli myös yksi johon arvioiva katse kohdistui. Ei siihen mitä hän itsessään oli, hyvä tai paha, vaan siihen, että hänellä ei ollut häävaatetta. Halusi tulla omissa vaatteissaan. Tämä on niin syvästi meissä ihmisissä, on vaikea suostua siihen, että vain Kristuksen lahjavanhurskauden ”vaatteessa” voimme käydä Pyhän Jumalan eteen. Suostua siihen, että Hän meidät vaatettaa. Autuas se jonka synti on peitetty.
Olen Pia pahoilani, että kirjoitukseni on saanut sinut järkyttämään. Pieni on ymmärrykseni näistä asioista ja ehkä olisi ollut parempi että olisin jättänyt aiheen rauhaan
Syntien luokittelu tuli vasta apostolisien isien aikana kirkkoon. Samalla siis synti suhteellistui ja armo sitä kautta himmeni. Minä haluaisin pitää kiinni siitä, että synti on syvimmältään jotain joka on meissä piilossa, Jumalasta pois kääntymistä, Hänen sijasta itseeni luottamista, itsekkyyttä ja sisällä asuvaa väärää himoa. Sieltä se kaikki sitten tulee esiin.
Kirjoitus oli suunnattu niille ihmisille, jotka kärsivät synneistään ja ovat sen takia ulkopuolella seurakunnan. Heille halusin viestittää ja haluan edelleen, että he ovat uskonsa kautta vanhurskaita.
Minä en ole purkamassa yhtään Raamatun käskyä pois. Jeesus sanoo meillekin: ”Älä enää syntiä tee” – koska synti on aina tuhovoima. Mutta kun huomaamme synnin itsessämme ja miten se tuhoaa esim läheisiämme, Raamattu kehoittaa meitä heittämään pallon takaisin alkuperäisten sanojen sanojalle: ”Auta sinä minua, sinähän olet minun vanhurskauteni, pyhitykseni, viisauteni ja Viinipuuni!”
Jumala ei hyväksy syntiä mutta Poikansa tähden vanhurskauttaa, ei ”vain syntistä” vaan jumalattoman.
Toivon Pia sinulle siunattua kevään jatkoa ja Kristuksen siunausta!-)