”Johannes vastasi: `Ei kukaan voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta´.” (Joh. 3:27)
Kirjoitan nyt hyvin henkilökohtaisesti asiasta, jonka olen vasta hiljattain ymmärtänyt: kaikki elämämme hyvät asiat ovat Jumalan lahjaa. Me helposti ylpeilemme viisaudellamme, tahdonvoimallamme, onnistumisillamme, hengellisillä ansioillamme – listaa voisi jatkaa loputtomiin – mutta emme aina ymmärrä, että ihan kaikki elämämme Hyvä tulee suoraan taivaasta.
Kerron esimerkin. Luen nykyään Raamattua itselleni harvinaisen paljon. Joku on kysynyt, mistä tekstini syntyvät ja miten niitä voi tulla niin usein? Vastaus on se, että luen Raamattua päivittäin. Mutta ymmärrä tämä oikein: en lue sitä, että olisin parempi kristitty tai että ansaitsisin sillä jotain Jumalalta, vaan sen yksinkertaisen syyn takia, että tarvitsen sitä niin kipeästi. Olen niin ahdistunut, rikkinäinen, koen kovia fyysisiä kipuja, taistelen mieleni kanssa ja tunnen olevani hyvin syntinen. Luen Raamattua, koska minun on pakko. En muuten pysyisi ”hengissä”.
Vielä hetki sitten tiesin kyllä, että Raamatun lukeminen on todella tärkeää. Vielä tärkeämpää sen tunteminen on, jos pyrkii opettamaan toisia. Poliisinakin minun oli tunnettava Suomen lainsäädäntö, jotta pystyin ratkaisemaan oikein ongelmatilanteita. Vielä tärkeämpää on tuntea Raamattu, jottei ohjaisi ihmisiä harhaan. Mutta vaikka tiesin tämän, minulla oli pitkiä – toistan – pitkiä aikoja, etten edes avannut Raamattuani. Pari vuotta sitten minun piti valmistautua erääseen loppukesästä pidettävään kokoukseen. Muistan kun etsin Raamattuani vastuun painamana ympäri taloa ja sen löydettyäni huomasin sen olevan paksun pölyn peitossa. Häpesin itseäni ja ajattelin, että olen maailman laiskin kristitty.
Johannes Kastaja sanoi, ettei ihminen voi repiä mitään taivaasta, ellei sitä hänelle anneta. Jeesus sanoi saman totuuden Pilatukselle, kun tämä luuli, että hänen käsissään oli Jeesuksen elämästä päättäminen. Tämä totuus tarkoittaa sitä, että kaikki se hyvä, jota elämässämme on, on Jumalan antamaa lahjaa. Joskus Jumala ottaa siunauksiaan meiltä hetkeksi pois, jotta ymmärtäisimme asian. Meidän ei kannattaisi ylpeillä hengellisillä harjoituksillamme, pyhityksellämme, parannuksenteon aitoudellamme tai teologisella ymmärtämisellämme. Ei myöskään työpaikoillamme, ansioillamme, onnistuneilla avioliitoillamme tai hyvin kasvatetuilla lapsillamme. Kaikki sekin on lahjaa.
Tiedätkö mitä? Kun meiltä puuttuu tarvitsemiamme asioita, meitä on kehotettu pyytämään niitä Isältämme. Me olemme jatkuvasti ja kaikin tavoin täysin riippuvaisia Isämme hyvistä anneista. Me saamme pyytää puutteeseemme ja jättää vastauksen Jumalan päätettäväksi. Jeesushan kehotti meitä Isä meidän -rukouksessaan pyytämään syntejämme päivittäin anteeksi mutta myös päivittäistä elatuksen saamista. Ja varjelusta pahalta.
Kerroin, että luen nyt paljon Raamattua. Jos alan nousemaan sillä jonkun toisen kristityn yläpuolelle, asia voi olla huomenna toisin. Halu tutkia Raamattua on Jumalan antamaa lahjaa. Tunnen itseni jo niin hyvin, etten luota omaan itsekuriini. En voi kuin rukoilla, että Jumala vaikuttaisi hyvän tahtonsa tapahtumisen. Kaikki hyvä tulee Häneltä.
