”Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta.” (Joh. 5: 5)

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, kuinka Jeesus aina huomio yhden ihmisen tarpeet ja hädän. Eräänä päivänä Hän käveli keskelle Jerusalemissa sijainnutta aluetta, joka oli täynnä auttamattoman sairaita ihmisiä. Siellä Jeesus menee suoraan erään miehen luokse, joka oli sairastanut jo luullakseni lähes koko ikänsä. Hän oli aivan oman onnensa nojassa, yksin, ja yritti sinnitellä päivästä toiseen.

Mies oli makaamassa mattonsa päällä, kun Jeesus kumartui Hänen ylleen ja kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Mikä hämmästyttävä Vapahtaja! Miksi ihmeessä Hän käveli juuri tämän miehen luokse ja tarjosi hänelle apuaan? Koska mies oli inhimillisesti täysin onnettomassa asemassa ja koska Kaikkivaltias Jumala rakasti Häntä ja halusi huolehtia hänestä!

Mies reagoi Jeesuksen kysymykseen samalla tavalla kuin mekin monesti teemme. Kun Jeesus tarjoaa meille apuaan, me katsomme ympärillemme, olosuhteisiimme ja vastaamme: ”Kukaan ei vie minua tuonne altaaseen”. Me siis odotamme olosuhteiden muuttuvan sen sijaan, että ymmärtäisimme Jumalan tarjoavan meille sen, mitä tarvitsemme.

Meillä on sellainen Vapahtaja, joka rakastaa meitä ja välittää meistä paljon syvemmin kuin voisimme koskaan ymmärtää. Johannes kirjoitti tämän kohtaamisen evankeliumiinsa kertoakseen meille, että Jeesus tulee aina sinne, missä hätä on suurin ja toivo paremmasta on heikoin. Hän kumartuu musertuneiden vierelle ja haluaa ottaa mahdottomat taakat kantaakseen. Jeesus välittää yhdestä ihmisestä. Sinusta ja minusta. Ehkä tänään on aika ottaa matto kainaloon ja uskaltaa elää?