”Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä. Tulethan tuekseni! Minä tahdon toimia vilpittömästi kaikessa, mikä valtaani kuuluu.” (Ps. 101: 2)
Synnin määritteleminen on hyvin tärkeää. Sillä on kauaskantoisia vaikutuksia ennen kaikkea siihen, kuinka ymmärrämme evankeliumin. Jos kavennamme raamatullisen syntikäsityksen, kavennamme samalla Jumalan armon.
Synti on olemukseltaan enemmän kuin tiettyjen tekojen lista, jota yritämme kykyjemme mukaan vältellä. Synti on ennen kaikkea Jumalasta riippumaton itseriittoisuutemme ja ylpeytemme. Niihinhän kiusaaja iski houkutellessaan ensimmäiset ihmiset syömään hyvän- ja pahantiedon puusta: ”Te tulette niin kuin Jumala…” (1. Moos. 3:5). Ymmärtääkseni Raamatun mukaan syntiä on se, mikä estää tai rikkoo jumalayhteyttämme. Uskonpuhdistus nimesikin synnin alkuolemukseksi epäuskon, koska epäuskoinen ihminen ei anna Jumalalle Hänelle kuuluvaa kunniaa eikä luota Häneen vaan rakentaa aina itsensä varaan. Roomalaiskirjeessä sanotaan syvällisesti, että ”kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room. 14: 23).
Synti asuu meidän sisällämme (esim. Room. 7:17) ja tulee sieltä esiin erilaisina synnin tekoina. Se, että Uudessa Testamentissa Paavali ja muut apostolit käyttävät erilaisia syntiluetteloja saattaa harhauttaa meidät pitämään niitä kattavina ja lukemaan niitä sillä silmällä, mikä on syntiä ja mikä ei. Nämä luettelot ovat esimerkkejä siitä, miten meissä asuva syntisyytemme tulee näkyviin. Huomaa, että Jeesuksen mukaan syntiä on yhtä lailla myös se hyvän tekemisen puute, jota osoitamme toisiamme kohtaan: ”Kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle” (Matt. 25:45).
Mennään vielä yhteen Raamatusta löytyvään syntiluetteloon ja palataan alussa lainaamaani Daavidin psalmiin. Siitä luettelosta löytyvät seuraavat synnit: juonittelu, vilppi, pahuus, panettelu, kopea katse, ylpeä sydän, toisen pettäminen ja valehtelu. Tämänkin luettelon kaikki synnit ovat itsessään kadottavia syntejä. Vaikka nämä synnit käyvät jo enemmän sisäiseen maailmaamme, silti ne ovat vain esimerkkejä synneistä, joita me tuomme syntisyydessämme esille.
Jotkut luulevat, että armon julistaminen vähättelee syntiä. Asia on päinvastoin. Jotta Jumalan armoa voidaan opettaa oikein, synti tulisi käsittää koko laajuudessaan. Jumalan lain tulee saada Jeesuksen opetuksen mukaan ulottua meidän sisällemme asti ja tuomita meidät syntisiksi. Jos olenkin onnistunut välttämään pornografian ja alkoholin väärinkäytön mutta panettelen toisia, olen auttamattoman syntinen. Tai jos en lankea näkyvästi mutta sisälläni asuu ylpeys ja kopeus, olen lain mukaan hukassa.
Fariseutsethan olivat lakiin nähden ulkoisesti moitteettomia, mutta niin vain Jeesuksen sanojen mukaan publikaanit ja portot menivät taivaaseen ennen heitä. Mietinnän paikka?
