”Israel eli kauan vailla oikeaa Jumalaa, vailla pappien opetusta ja vailla lakia. Mutta ahdistuksessaan se palasi Herran, oman Jumalansa, luo ja etsi Häntä, ja niin se löysi Hänet.” (2. Aik. 15:3,4)
Jokainen meistä joutuu kokemaan elämässään jopa yli voimien käyviä ahdistuksia. Yhteinen piirre erilaisille ahdistuksille on se, että ne tuntuvat murskaavan meidät alleen.
Paavali käyttää ahdistuksesta sanaa ”thlipsis”, joka merkitsee sitä, kuin joku puristaisi kurkusta, eikä saa henkeä. Sanaan liittyy myös tunne, että asiasta ja kokemuksesta on vaikeaa päästä omin voimin eroon. Tuo sana kuvaa hyvin ahdistusta – ahdistuneen on vaikea hengittää syvään. On kuin vanne kiertäisi sydämen ja keuhkot.
On sanottu, että Jumala antaa meille hyviä päiviä meidän tähtemme, jotta voisimme nauttia elämästämme, mutta kun Hän haluaa kasvattaa meitä, Hän vie meidät pimeyteen ja ahdistuksiin. Ahdistusten päämääränä on antaa meille vielä enemmän kuin mitä meillä aikaisemmin oli. Jumala haluaa antaa meille itsensä. Hän on parasta, mitä voimme saada.
Israelin kansan tavoin meilläkin on hyvinä päivinä suuri vaara unohtaa Jumala tai laittaa Hänet pieneen rasiaan ajatuksella, ettei Hän häiritsisi tai vaikuttaisi elämäämme liikaa. Esiin tulee meissä ihmisissä olevan synnin juuri: ylpeys ja luottamus itseemme. Sen sijaan, että eläisimme riippuvaisina Jumalasta, me haluamme itse määrätä elämämme suunnan ja vauhdin.
Jumala onneksi rakastaa meitä liikaa, jotta Hän antaisi elämämme valua tällä tavoin hukkaan; meidät on luotu Hänen yhteyteen ja siinä asemassa elämämme on parasta. Rakkaudessaan Jumala sallii elämäämme erilaisia ahdistuksia, ne tulevat elämäämme aina rakastavan Isän sydämen läpi. Vaikka kuinka kapinoisimme vastaan, ne ovat meille tarkkaan suunniteltu.
Ahdistuksissa meistä riisutaan omavoimaisuuttamme ja Jumalalle selän kääntävää asennettamme. Monesti vasta silloin, kun olemme omien mahdollisuuksiemme päässä, neuvottomia ja toivottomia, käännymme Herramme puoleen. Huomaamme: Hän on odottanut meitä rakkaudessaan kaiken aikaa!
Jumalalla on valta ja voima päättää elämässämme mikä tahansa ahdistus milloin tahansa. Hän on Kaikkivaltias eikä seuraa elämäämme passiivisena. Mutta jos Hän sallii vaikeuksien kohdata meitä, on hyvä tietää, että silloin me tarvitsemme niitä. Olen huomannut, että on parempi taipua Jumalan käden alla, kuin vastustaa ja kapinoida. Jos jaksat uskoa, että kaiken takana on rakastava Isäsi, silloin jaksat tämän päivän vaikeutesi. Huomista ei tarvitse Hänen lupauksensa mukaan pelätä.
