”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa minun sieluni, sillä hänessä on minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni ja pelastukseni. Hän on turvani, minä en horju.” (Ps 62:6-7 Raamattu Kansalle)
Andrew Murray kirjoittaa kirjassaan Waiting on God (v. 1896, suom. Odota Jumalaa), että ihminen on luotu täydelliseen riippuvaisuuteen Jumalasta, jatkuvasti odottamaan ja vastaanottamaan sitä mitä Jumala haluaa hänelle kullakin hetkellä antaa.
”Kun uskova alkaa nähdä, että hänen kuuluu joka hetki ottaa Pyhän Hengen kautta vastaan mitä Jumala kulloinkin tekee, Jumalan odottamisesta tulee hänen kirkkain toivonsa ja ilonsa. Jumala, äärettömänä Rakkautena, iloitsee saadessaan jakaa omaa luontoaan lapselleen niin täydellisesti kuin voi, eikä väsy ylläpitämään lapsensa elämää joka hetki. Kun uskova ymmärtää tämän, hän ihmettelee että ylipäätään on joskus voinut ajatella Jumalasta jollain muulla tavalla kuin Jumalana, jota tulee odottaa kaiken päivää. Jumala, joka antaa ja työskentelee taukoamatta, ja hänen lapsensa, joka odottaa ja vastaanottaa lakkaamatta: tätä on siunattu elämä.”
Lukiessani tuota vanhaa Murrayn kirjaa minun sydämessäni resonoi. Murray piirtää kirjassaan hyvin samankaltaisen kuvan Jumalan huolenpidosta kuin mistä minä ja mieheni koimme Jumalan puhuvan meille muutama vuosi sitten. Hän näytti meille jotain siitä, millaiseen läheiseen suhteeseen kanssaan hän on jokaisen luomansa ihmisen tarkoittanut.
Jumala kasvattaa meitä lapsiaan aivan eri tavalla kuin meillä ihmisillä on tapana. Mehän yritämme kasvattaa lapsiamme niin että heistä tulisi vähitellen yhä itsenäisempiä, ja lopulta he olisivat valmiita muuttamaan kokonaan pois kotoa. Ehkä perustaisivat oman perheensä tai eläisivät muutoin itsenäisinä aikuisina. Ja kun meidän aikamme sitten koittaisi tästä ajasta lähteä, voisimme luottavaisin mielin jättää heidät tänne ilman meitä.
Näinhän sen pitääkin mennä, koska me emme elä täällä ikuisesti. Mutta Jumalan kasvatusmalli on täysin päinvastainen. Siinä missä me kasvatamme lapsemme pois kotoa, Jumalan tarkoitus on kasvattaa lapsiaan kotiin päin. Hän haluaa, että hänen lapsensa oppivat turvautumaan häneen – ja ainoastaan häneen. Taivaallisen Isän toive on, että hänen lapsensa eivät koskaan lähtisi pois hänen luotaan, vaan tarttuisivat yhä tiukemmin häneen, pyytäisivät apua häneltä ja odottaisivat häntä.
Jos sinä olet hallitsemattomassa elämäntilanteessa ja vaikeuksien keskellä, kiitä Jumalaa siitä että hän on vierelläsi juuri nyt eikä mikään asia ole hänelle liian vaikea. Ehkäpä hän on kutsumassa sinua suurempaan riippuvaisuuteen hänestä. Hän on Isäsi, hän haluaa tarttua käteesi ja auttaa sinua.
Kirjoittaja: Johanna Sarento
Johanna ja Markku Sarento ovat kirjoittaneet kirjan Isän lapset, jossa he kertovat oman mielenkiintoisen tarinansa kautta Jumalan huolenpidosta inhimillisesti mahdottomissa tilanteissa.
Voit tutustua kirjaan ja tilata sen tämän linkin kautta:
https://www.markku-johanna.com/isan-lapset/
