Sinä – juoppo, varas, vankiloissa istunut, yhteiskunnan pohjasakkaa.
Minä – kiltti, rauhallinen, kuuliainen, kunnon kansalainen.
Näin meistä ajateltiin.
Halusit löytää ihmisarvosi,
jota turhaan etsit muiden katseista.
Halusit olla tervetullut. Edes jonnekin.
Halusit olla jotain mistä pidetään
eikä vain jotain mitä siedetään.
Miten sisarukset voivat olla noin erilaisia? kysyttiin.
Olisivat katsoneet tarkemmin,
niin olisivat nähneet kaksi samanlaista:
kaksi itsensä orjaa, kaksi heikkotahtoista, kaksi elämäänsä eksynyttä.
Siinä me istuttiin rappusilla. Samanlaiset.
Mietittiin tätä elämää.
Ja odotettiin Vapahtajaa.
(Edeltä menneen isoveljeni muistolle ja jälleennäkemisen toivossa, Iiris)
