”Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.” (Ps. 104: 33)

Muutama vuosi sitten olin ulkomaanreissulla yksin ystävieni kanssa. Olin siellä sisäisesti rikottuna ja yritin jaksaa päivästä toiseen. Koin olevani sekä elämäni että myös jumalasuhteeni kanssa mahdottomassa tilanteessa. Olin joutunut umpikujaan valintojeni ja myös vaikeiden olosuhteiden seurauksena. Tunsin olevani kaiken avun ulkopuolella ja Jumalan vihan kohteena. Olin mielestäni liian syntinen.

Eräänä matkan aamuista minulle siihen saakka tuntematon nainen tuli luokseni ja sanoi, että hänen piti kertoa minulle yksi raamatunpaikka. Jännityin kuin viulunkieli. Nainen siteerasi Raamattua Jeremian kirjasta luvusta 30: ”Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa” (Jer. 30:17). Olin lysähtää paikoilleni, raamatunpaikka kosketti juuri minun tilannettani. En ollut voinut edes kuvitella, että Jumala haluaisi tai pystyisi auttamaan. Olin ajatellut olevani pahuuteni takia Jumalan rakkauden ulkopuolella.

Seuraavien vuosien kuluessa pidin kiinni tuosta ja muutamasta muusta lupauksesta. Yksi tärkeimmistä oli lupaus siitä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5).  Elämäni tuntui luisuvan aina kurjempaan suuntaan ja särkymiset seurasivat toinen toistaan. Mutta tiedätkö mitä? Jumala oli uskollinen ja Hän piti lupauksensa. Hän ei päästänyt elämästäni irti ja Hän korjasi myös sisäisessä elämässäni pilalle menneitä asioita.

Tällaisista asioista on todella vaikeaa kertoa. On vaikeaa ja ehkä liiankin alastonta avata omaa sydäntään ja kokemusmaailmaa, varsinkin kun niissä ei ole mitään kehuttavaa. Haluan kuitenkin kertoa, että jos Jumala on pystynyt kantamaan minua, Hän pystyy kantamaan ketä tahansa. Jos Jumalan armo on riittänyt minulle, se ei voi päättyä kenenkään kohdalla. Ja jos armo on kyennyt saamaan minussa aikaan tätä pientä rakkautta Vapahtajaani kohtaan, se voi tehdä sitä samaa jokaisen elämässä. Tiedän elämässäni riittävän jatkossakin ylivoimaisiakin haasteita, mutta varovaisesti uskallan jo ajatella, että Jeesus ei hylkää niissäkään.

Miksi siis Jumalaa voi ylistää? Siksi, että Hänen armonsa ja rakkautensa ovat syvyydeltään mittaamattomia (Ps. 103:11). Siksi, että Hän on sitoutunut pitämään huolta meistä lapsistaan tavalla, joka ylittää käsityskykymme. Siksi, että Hän jatkuvasti pelastaa meitä kaikilta pimeyksiltämme. Me voimme ylistää Häntä, koska Hänen kätensä ei ole koskaan liian lyhyt auttamaan.