Johanneksen evankeliumissa tuntuu olevan yhtenä punaisena lankana opetus siitä, että Jeesus toimii sitten, kun ihmisten mahdollisuudet ovat loppuneet. Opettaako Hän tällä meitä tuntemaan ristin salaisuutta, sillä ristihän on tuomio kaikille ihmisen mahdollisuuksille pelastua ja saada aikaan jumalayhteys?

Näemme tämän Jeesuksen opetuksen jo Hänen ensimmäisessä ihmeessään Kaanan häissä. Siellä kävi häiden valmistelijoille niin nolo juttu, että viini loppui kesken. Jeesuksen äiti huomasi tilanteen ja yritti estää hääparia ja heidän vanhempiaan joutumasta häpeällisen tilanteeseen. Maria esitti pyyntönsä Jeesukselle, mutta tämä ensin kieltäytyi auttamasta. Näyttäisi siltä, että Hän odotti niin pitkään, kun olisi selvää ettei tilanteesta selvittäisi vain lainailemalla viiniä naapureista. Jeesus toimi vasta kun muuta ei ollut enää tehtävissä ja – kuten tiedämme – muutti kuusi isoa vesiastiaa viiniksi.

Esimerkkejä tästä Jeesuksen vastaavasta toiminnasta olisi monia. Mutta silmiinpistävää on Hänen reagointinsa, kun hän kuuli rakkaan ystävänsä Lasaruksen olevan kuolemansairaana. Lasaruksen sisaret, Martta ja Maria, varmasti odottivat Jeesuksen tulevan paikalle mahdollisimman pian ja parantavan heidän veljensä. Mutta Jeesus tieten tahtoen odotti kaksi (!) päivää ennen kuin suuntasi matkansa kohti Lasaruksen kotia. Hän jopa sanoi, että tällä tavalla Jumalan Pojan kirkkaus tulee näkyviin. Miten? Siten, että Hän aloittaa toimintansa sieltä, missä ihmisen mahdollisuudet ovat päättyneet.

Martta tapaa Jeesuksen ensimmäisenä ja valittaa hänelle, ettei Hän ollut paikalla aikaisemmin ja estänyt tätä hirveää tragediaa. Lasarus oli ollut kuolleena jo neljä päivää ja surutyö oli käynnissä. Jeesus ei välitä tästä mitään vaan pyytää Marttaa luottamaan ainoastaan Hänen mahdollisuuksiinsa: ”Jeesus sanoi: `Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?´” (Joh. 11: 25,26). Martta kyllä uskoi Jeesukseen sen kapasiteetin mukaan mikä hänelle oli – ja sitä oli paljon – mutta hän saisi kohta hämmästyä Jeesuksen olevan enemmän kuin hän pystyi siihen asti käsittämään.

Kivellä suljetussa luolassa oli jo maatumassa oleva ruumis. Kenelle olisi tullut mieleenkään vierittää kiveä paikaltaan ja alkaa käskeä kuollutta eloon? Jo pelkkä kalman haju kertoi kylmällä tavalla tämän elämän realiteeteista. Jeesus uhmasi niitä ja niin Hänellä oli aina tapana. Lasarus tuli kuolleista elämään ja käveli ulos haudasta. Olisiko meille jotain opittavaa tästä?

Mekin toivoisimme Jeesuksen puuttuvan elämäämme nopeammin ja ajoissa – ennen kuin kaikki on liian myöhäistä. Mutta emmekö joudu huomaamaan, että Jeesus viivyttää apuaan, juuri äskeisten esimerkkien mukaan? Hän ei tee sitä siksi, että Hän olisi sadisti ja nauttisi kärsimyksestämme vaan rakkautensa takia. Hän rakasti Lasarusta oikein erityisesti ja niin Hän rakastaa sinuakin. Hän odottaa, että saa paljastaa sinulle mahdottomuuksien kautta oman kirkkautensa.

Jos siis olet tänään mahdottomassa tilanteessa, jos olet vaikka jo haudassa Lasaruksen kanssa, olet lähempänä Jumalan kirkkautta kuin luuletkaan. Me jaksamme yleensä uskoa siihen saakka, kun asiat näyttävät meistä vielä mahdollisilta, mutta kun inhimillisen toivon kipinä sammuu, silloin on aika Jeesuksen aloittaa työnsä. Onko tämä helppoa ihmiselle? Ei todellakaan! Mutta tämä on se tie, jolla Jeesus osoittaa kirkkautensa sinulle ja minulle. Hän osoittaa olevansa verrattomasti suurempi Jumala kuin mitä olimme tottuneet ajattelemaan Hänestä. Tulemme huomaamaan, että Jeesus osasi toimia elämässämme juuri oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Koska Hän rakastaa meitä ja haluaa meille vain parasta.