”… ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.” (Ef. 3: 19)

Millaisia ovat Jumalan valtaamat ihmiset? He näyttäytyvät ulospäin vahvoilta, horjumattomilta ja voittoisilta. Ovatko he parempaa laatua?

Ei, historian valossa he ovat keskimääräistä heikompaa tekoa. Heillä on ongelmia ja olosuhteita, joiden alle he tuntuvat lyyhistyvän. He ovat hauraita, vapisevia ja pelokkaita. He ovat kuin viimassa lepattavia lyhtyjä, joka hetki sammumaisillaan. Mutta jotenkin heidän liekkinsä pysyy hetkestä hetkeen.

Heidän salaisuutensa on heidän heikkoutensa. Monet heistä ovat saaneet reppuihinsa sellaisia painoja, joiden kantamisesta useimmat eivät tiedä mitään. Heillä on takanaan syviä epäonnistumisia, katkeria itkuja ja pimeään hiipunutta toivoa.

He ovat täynnä tuota merkillistä, toisesta maailmasta tulevaa tuoksua. Heistä huokuu Kristuksen rakkaus. Se on kannatellut heitä päivästä seuraavaan ja sitä samaa he vakuuttavat ympäristöönsä.

He ovat vahvoja ja voittoisia. Mutta pitää olla kyllin heikko nähdäkseen, ettei vahvuus ole heidän omaansa. Se vahvuus on meidänkin ulottuvilla tänään. Se on yhden avunhuudon päässä. Se on erään Toisen vahvuutta. Ja sen voimasta heikoinkin kristitty seisoo kaikkia helvetin valtoja vastaan.