Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.´” (Jer. 6: 16)

Tämä aika kuuluttaa voimakkaammin kuin koskaan yksilöiden onnen tavoittelua. Hyvä ja onnellinen elämä tulee saavuttaa kustannuksista välittämättä, eikä välttämättä haittaa jos oman onnen tavoittelun tähden tulee vahingoitettua toisia.

Jeremia kuulutti kansalleen, että heidän tulisi katsoa menneiden sukupolvien elämää ja ottaa siitä opiksi. Mietin, että se on aika hyvä ohje meillekin; Jotenkin nykyisessä onnentavoittelussa ihmiset ovat entistä onnettomampia.

En ota nyt kantaa kuin yhteen asiaan: aikaisemmin onnellisen elämän ajateltiin – ainakin hieman enemmän –  tulevan Kolmiyhteiseltä Jumalalta. Jumalan lain kunnioittaminen suojeli elämää ja esimerkiksi pyhäpäivän pitäminen vapaana antoi ihmisille tarvittavaa lepoa.

Luen aika paljon vanhoja hengellisiä kirjoja. Yksi niitä yhdistävä piirre on niistä hehkuva voimakas rakkaus Jeesusta Kristusta kohtaan. Kirjoissa annetaan ymmärtää hyvinkin yksinkertainen kaava: Jeesus Kristus on tie onnelliseen elämään.

Miten onnellisen elämän voisi tänään saavuttaa? Alan olla hyvin varma siitä, että se ei liity hyviin palkkatuloihin, omaisuuteen, fitnesskulttuuriin, matkusteluihin tai edes ihmissuhteisiin. Viimeinen asia on ymmärrettävä niin, että edes toiset ihmiset eivät kykene tuomaan meille sitä onnea, jota pohjimmiltaan kaipaamme. Sen tuo uskonyhteys elävään Vapahtajaan. Tämä uskonyhteys on sitä todellisempaa, mitä todellisemmin Hänet otamme.

Elämää tavoitellessaan tämä aika sulkee pois Elämän lähteen. Tehdään me toisin ja huudetaan sydämissämme sekä välillä vaikka ääneenkin: ”Tule, Herra Jeesus!”