”Ottakaa minun ikeeni hartioillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt. 11: 29)

Jaetta aikaisemmin Jeesus kutsuu luokseen kaikkia väsyneitä ja epäonnistuneita ja lupaa pitää heistä huolen. Sitten Jeesus paljastaa pysyvän tyytyväisyyden salaisuuden: elämän Jumalan tahdon alaisuudessa.

Ies oli puinen rakennelma, joka sovitettiin kahden vierekkäisen härän niskaan. Härät vetivät kuormaa yhdessä, rintarinnan. Jeesus siis kutsuu meitä, ei vain tulemaan luokseen, vaan elämään elämää yhdessä Hänen kanssaan. Hän kutsuu meitä luovuttamaan elämme Hänelle ja elämään sitä elämää, jossa Hän saa määrätä suunnan.

Tällaista elämää emme luontaisesti valitsisi. Me haluaisimme kulkea omaan suuntaamme; omat ikeemme tuntuvat sopivimmalta. Joka suostuu kokeilemaan Jeesuksen iestä, huomaa sen tuntuvan todella hyvältä ja kevyeltä.

Jotta voisimme antaa elämämme Jumalan ohjattavaksi, täytyy tapahtua kaksi asiaa. Ensinnäkin omat suuntamme alkavat näyttää umpikujilta. Jumala tekee työtään elämässämme, jotta uskaltaisimme luovuttaa langat Hänelle. Toisekseen Pyhä Henki tahtoo osoittaa meille niin syvää Kristuksen rakkautta, että tahdomme enemmän kuin mitään elää Jeesuksen lähellä.

Tie tyytyväisyyteen käy siis tyytymättömyyden kautta. Entinen elämä saattaa kokea konkurssin. Haluamme elämällemme uutta suuntaa ja armo vetää meitä kohti Kristuksen iestä. Jumalan tahdolle uhrattu elämä on vapaata ja mielekästä. Se on seikkailua Vapahtajan seurassa.