”Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon. etteivät hänen tekonsa paljastuisi.” (Joh. 3: 20)

Kokiessamme syntiä elämässämme ja huomatessamme, että toimimme toistuvasti väärin Jumalan tahdon edessä, haluaisimme piiloutua Jumalalta. Pelkäämme tulla Jumalan eteen sellaisina kuin olemme, koska olemme varmoja, ettei Hän hyväksy meitä yhteyteensä. Pelkäämme valoa, koska kannamme sisällämme niin paljon syyllisyyttä ja häpeää.

Saatana on mestari varastamaan meiltä evankeliumin. Vaikka se ei suoranaisesti hyökkäisikään ilosanomaa vastaan, se vetoaa meidän kelvottomuuteemme omistaa se itsellemme. Saatana osoittaa joko meidän syntiemme laatua tai määrää ja järkeenkäyvästi selittää, ettemme voi kokea Jumalan anteeksiantamusta ja armoa omalle kohdallemme.

Jäämme pimeyteen aina silloin, kun syyllisyydestä ja häpeästä johtuen piilottelemme itseämme ja ongelmiamme Jumalalta. Pimeydessä on hengellistä kärsimystä ja nääntymistä. 

Kristus houkuttelee meitä tänään valoonsa. Hän osoittaa meille haavojaan ja vakuuttaa, että kaikki syntimme ovat anteeksiannetut. Hän pyytää meitä kertomaan Hänelle kaikki ne asiat, joiden kanssa kamppailemme ja ne, joiden kanssa toistuvasti epäonnistumme. Hän ottaa meiltä syyllisyyden ja häpeän ja lahjoittaa armon ja rakkauden.

Valoon astuva saa kokea evankeliumin häikäisevää kirkkautta. Kristus ottaa syntisen syleilyynsä ja vakuuttaa sovitustyönsä riittävyyttä. Kristuksen valkeudessa saa aloittaa joka päivä uudelleen.