Kuinka raskaan asian Jumala sallikaan meille viime vuonna hometalon muodossa. Kodittomuutta, ympäripyöreitä päiviä, huolia, unettomuutta, ylenpalttisesti turvattomuutta, itkua ja neuvottomuutta! Kuinka se tilanne laittoi meidät joka aamu kääntymään Hänen puoleensa, kun itsellämme ei ollut mitään tietoa eikä näkemystä tulevaisuudesta.

Muistamme helposti nuo huonot asiat. Mielemme kirjaa ylös ne raskaat kohdat, ne mahdottomat. Miten talosta voidaan purkaa seinät ja rakentaa ne uudelleen, onko sellainen edes mahdollista? Kuka sen tekee, osaa ja millä voimilla?

Entä Jumalan huolenpito? Ne ihmeet ja ilonaiheet? Ne ihmiset, jotka kauempaakin tulivat meitä auttamaan. Se taloudellinen tuki. Miten monet yrityksetkin halusivat lahjoittaa meille jotain mitä tarvitsimme. Tai upouudet räsymatot, jotka joku meille kutoi. 
Ei ikävää ilman lohdutusta.

Saimme uusia ystäviä. Saimme omin silmin nähdä arkipäivän ihmeitä. Meidän oli pakko luottaa vain ja ainoastaan yksin Jumalaan. Eikä Hän pettänyt.

Siksi Hän on se kallio, jolle kannattaa rakentaa. Kaikki muut perustukset ovat liian heppoisia. Kaikki muut maatuvat. Ihmiset, talot, kaikki. Mutta meidän Herramme Jeesus Kristus. Hän on aivan eri maata. Hän on palamme taivasta! Kiitos Jeesus.

(Iiris)