”Mutta ahdistunut ei jää synkeyteen.” (Jes. 8: 23)
Jesaja kirjoitti aikanaan kansalaisilleen, jotka tulisivat näkemään ympärillään vain ahdistavaa pimeyttä ja synkeyttä. He olivat hylänneet Jumalan ja siksi joutuivat kokemaan kovia aikoja. Mutta ihmeellistä on Jesajan ennustuksen loppusanat: ”Mutta ahdistunut ei jää synkeyteen”.
Vaikeuksien keskellä on hyvä muistaa, että niillä on päätepisteensä. Olen tästä yrittänyt itseänikin muistuttaa aika ajoin; elämääni on kuulunut paljon ahdistusta jo kymmenen vuoden ajan. Jos olisin etukäteen aikanaan tiennyt tämän kymmenen vuoden jakson tulevan, en olisi tahtonut elää sitä läpi. Omien ahdistusteni tähden en kirjoitakaan toivon näköaloista kevyin perustein.
Miksi voimme siis olla varmoja, että pimeydellä on päätepisteensä elämässämme? Koska meillä on Vapahtaja, joka on murtautunut elämäämme ja Hän tuo pimeyteemme valon. Hän ei toimi inhimillisten ennusteiden tai mahdollisuuksien mukaan – Hän toimii parhaiten ja vahvimmin siellä, missä toivo on jo hiipunut.
Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen tapahtuu yleensä vaikeissa elämänvaiheissa. Silloin emme pysty korjaamaan elämäämme itse ja juuri siksi tukeudumme entistä enemmän Vapahtajaamme.
Jeesuksen tunteminen voi antaa elämäämme paljon enemmän kuin mitä raskaat ajat ovat meiltä vieneet. ”Niille jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus.” (Jes. 9:1)
Jospa tänään, kun ahdistus ja tuska on fyysistä ja psyykkistä kipua voisin turvautua tuohon lupaukseen. Joka päivä sitä yritän ja odotan jospa huominen toisi lohdun. Lohduttavaa, ja uskottavaa järjen tasolla mutta MIKSI tunteet menevät yli kaiken. Kun en tunne muuta kuin pimeyttä on vaikeaa….
Kiitos tästä kirjoituksesta. Uskomatonta että se oli täällä tänään. Eilen illalla kohtasin kaikkein kipeimpiä asioita. Ajasta, jolloin lapset olivat pieniä. Tein vahinkoa heille. Joku jäi heistä syrjään huomiota vaille pahasti ja muutakin. On itse hankittu ahdistuksen aihe. En voi näille asioille mitään enää. Herra, armahda minua!