”Noudattakaa minun lakejani ja säädöksiäni. Ihminen, joka niitä noudattaa, elää niistä. Minä olen Herra.” (3. Moos. 18:5)

Raamattu kuvaa meille oikeastaan 2 erilaista pelastustietä. Vanha liitto tarjoaa pelastustieksi Jumalan lain noudattamista; joka siinä onnistuu täydellisesti, on vanhurskas (syytön) ja pelastuu. Uusi Testamentti antaa toisen pelastustien, uskon. Näiden kahden välistä eroa voisi kuvata esimerkilla vuorikiipeilystä.

Ajattele, että edessäsi on jättimäinen vuori ja sen laella sinua odottaa elämäsi tärkein palkinto. Koko elämäsi ajan joudut kiipeämään vuorta pitkin suurella vaivalla. Sinua saattaa myös pelottaa, että jos astut yhdenkin askeleen harhaan, putoat vuoren juurelle. Tämä on lain tie pelastukseen.

Kuvittele, että vuoren laelle olisikin toinen tie, hissi. Tällöin lepäisit hissikopissa ja pääsisit vaivaa näkemättä omistamaan palkinnon.

Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa, että Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta. Se tarkoittaa sitä, että Jumala antaa meille lahjaksi sen, mitä lain mukaan olisi pitänyt olla ansaitsemassa koko elämämme ajan: pelastuksen.

Uskosta vanhurskautumista voisi verrata siis vuorikiipeilyyn. Vaikka emme ole todellisuudessa nähneet kiipeämisen vaivaa, Jumala näkee meidät vuoren laella. Miksi? Koska Hänen Poikansa, Jeesus Kristus, kiipesi vuorelle ja hankki palkinnon puolestamme. Nyt Hän tahtoo antaa tuon palkinnon meille ilmaiseksi vain, koska Hän rakastaa meitä.

Evankeliumin ymmärtäminen on erittäin tärkeää. Jos emme ymmärrä, mitä Jumala on jo tehnyt puolestamme ja mitä Hän on meille lahjoittanut, alamme itse ansaita jotain, mitä meillä jo on. Se olisi yhtä mieletöntä kuin palata vuoren huipulta – palkinnon luota- takaisin lähtöpisteeseen ja aloittaa kiipeäminen.