”Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.” (Ps. 40:2)

Elämässä tulee vastaan monia hetkiä ja tilanteita, joissa koemme, ettemme osaa toimia tai edetä oikein. Niissä hetkissä ymmärrämme oman rajallisuutemme. Silloin käännymme Jumalamme puoleen ja pyydämme Häntä avuksemme.

Mitä epätoivoisempi tilanteemme on, sitä kiihkeämmin huudamme Herraamme apuun. Monesti emme saa vastausta heti, vaan joudumme jäämään luottamuksen varaan; emme voi muuta kuin odottaa Jumalan murtautuvan elämämme keskelle ja osoittamaan voimansa.

Jos odotus kestää viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, epäusko alkaa nostaa päätään. Odottamisen sijaan saatamme alkaa itse pelastaa itseämme ja sen seurauksensa monesti joudumme vain pahempaan pulaan.

Mitä Jumalan odottaminen käytännössä tarkoittaa? Se on sydämen rukousta Isälle: siinä kerromme tilanteemme Jumalallemme ja jäämme odottamaan Hänen vastaustaan. 

Älä ollenkaan epäile, etteikö vastaus tulisi. Jumala kuulee lastensa avunhuudot ja Hän jatkuvasti toimii heidän parhaakseen. Vastauksen pitkittymiselläkin on omat tarkoituksensa.

Daavidin todistus Jumalan toiminnasta on edelleen totta. Hän kumartuu puoleemme ja kuulee huutomme. Ja Hän toimii aina parhaalla tavalla ja oikeaan aikaan.