”Israelilaiset kulkivat Herran vuoren luota kolme päivänmatkaa, ja Herran liitonarkku kulki heidän edellään kolme päivänmatkaa etsien heille levähdyspaikat.” (4. Moos. 10:33)

Jumalan liitonarkun – eli Jumalan läsnäolon – piti matkata israelilaisten keskellä erämaavaelluksella. Nyt liitonarkku oli kuitenkin koko suuren joukon edessä ja vielä erikseen mainitaan, että Jumala näin etsi omalle kansalleen tarvittavat levähdyspaikat. Miksi tämä muutos suunnitelmiin?

Syynä oli ollut Mooseksen järkeily. Hän oli pyytänyt appensa poikaa Hoobabia matkaoppaaksi sanoen, että ”älä jätä meitä, sillä sinä tiedät, minne meidän on hyvä leiriytyä autiomaassa. Ryhdy meidän oppaaksi” (10:31).

Jumala taisi tulkita Mooseksen pyynnön epäluottamuslauseeksi ja niinpä seuraavassa luemme, että liitonarkku oli vastoin aikaisempia ohjeita joukon kärjessä.

Jumala kyllä kykenee ohjaamaan meidän elämäämme sielläkin, missä meidän kompassimme sekoavat. Hän ei tarvitse ohjeitamme eikä rinnalleen kanssaoppaita. Hän haluaa yksin olla meidän Jumalamme ja johdattajamme.

Vaikeissa erämaissa on siis parasta antaa Jumalan johtaa. Se ei tarkoita nääntymiskuolemaa, vaan Jumala löytää meille itsekullekin tarvittavat levähdyspaikat. Kun Hän saa olla meidän todellinen ja ainoa Jumalamme, turvamme ja apumme, silloin saamme olla todistamassa ihmettä; elämämme palaset loksahtelevat kohdalleen ja suunta on turvallisesti kohti Luvattua maata.