Miten ainutlaatuinen
ja avara elämä onkaan
miten monta erilaista
ja eripituista polkua
kulkea se läpi
olla kannettavana
yhtä monta
kuin ihmistäkin
kunpa saisimme
ymmärtäväisen sydämen
ettemme kenenkään
askeleita tuomitsisi
kenenkään yläpuolelle
missään nousisi
sillä meille ei ole
alkujaankaan annettu
samoja eväitä matkalle
mutta samalla tasolla
me kaikki olemme
ja samalle tasolle
aina jäämme
vaikka toisen polku
näyttäisikin kulkevan
laaksossa ja toisen
huipulla
sillä vain Yksi on
yläpuolellamme
ja Yksi alapuolellamme
Hän, joka nostaa
ja kantaa
jokaista meitä
armahtakoon Hän
meitä ymmärtämättömyydeltä
tuomitsemasta ketään
ja mitään polkua
mitään, minkä Hän on valmis
käymään kanssamme läpi
ja Hän on valmis jokaiseen
(Iiris)

Ihana runo!