Jumala on kiinnostunut meistä. Hän ei ole vain etäinen koko maailmankaikkeuden pyörittäjä, vaan Hän välittää jokaisesta ihmisestä erikseen.

Hän välittää särkyneestä ihmisestä. Hän tietää sydämen kantorajat: sydän särkyy aina silloin, kun se joutuu kokemaan enemmän surua, kuin mitä se kestäisi.

Jumala on suunnitellut sydämen sykkimään samaan tahtiin Hänen sydämensä kanssa. Meidän sydämemme ilon ja vapauden kaipaus on osoitusta siitä, että sydän muistaa millaista Jumalan yhteydessä on elää.

Jumala ei ole koskaan tarkoittanut, että me rikkoisimme ja tallaisimme toistemme sisimmät. Hän on antanut Raamattuun hyvän elämän ohjeet sen tähden, että me voisimme hyvin. Ettei sydämemme menisi rikki.

Mutta kun Hän näkee sydäntemme särkyvän, Hän ei tyydy kuuluttamaan ”mitäs Minä sanoin.” Hän ei tyydy antavan meidän katkerasti nauttia sitä osaamme, jonka olemme ehkä itsellemme ansainneet. Eikä Hän voi jättää yhtään särkynyttä sydäntä yksin, vailla hoitoa ja toivoa.

Mitä särkyneelle kellolle tehdään? Se viedään kellosepälle. Mitä särkyneelle sydämelle tulisi tehdä? Se tulisi viedä sen valmistajan, Jumalan luokse!

Jumala on erikoistunut kohtaamaan särkyneitä ihmisiä. Hän lähetti Poikansa rikottavaksi, jotta meidät voitaisiin korvauksetta korjata. Tie sydänten Korjaajalle on aina auki.

Hänelle on asiasta tuhansien vuosien kokemus. Hän osaa hoitaa hellästi ja suurella rakkaudella syvimmin tuhotutkin sydämet. Ja vaikka sydämen ei ollut määrä koskaan särkyä, se saattaa korjauksen jälkeen sykkiä astetta enemmän Korjaajalleen.