”Loppupäätös kaikesta mitä on kuultu, on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” (Saarn. 12:13)

Saarnaajan kirjan kirjoittaja – luultavasti kuningas Salomo – yritti etsiä tietä onnelliseen elämään. Hän hairahtui valtansa huipulla pois yhteydestä Jumalaan ja halusi tavoittaa muuta tietä onneen. Miten ajankohtaisia hänen löytönsä olivatkaan!

Salomo etsi onnea viisauden tavoittelusta, huvituksista, syömisistä ja juomisista ja kaikesta siitä hänelle jäi lopulta vain karvas maku.

Hän keräsi valtavat omaisuudet, keskittyi rakennushankkeisiin ja esimerkiksi puutarhanhoitoon, mutta mitkään niistä eivät täyttäneet hänen sisintään.

Salomo hankki itselleen myös lukemattomia vaimoja ja kaikkea muutakin, mitä hän vain saattoi haluta – vain todetakseen, että se oli turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Lopulta Salomo oli kuin käynyt kaikki vaihtoehtoiset elämäntavat läpi ja totesi jääneensä tyhjäksi. Sitten hän käänsi katseen jälleen ylöspäin ja totesi, että elämä on parasta Jumalan yhteydessä.

Meitä nykyään houkutellaan löytämään elämän mielekkyyttä omaisuuksista, erilaisista valta-asemista, itsensä löytämisistä, terveellisistä elämäntavoista, tietyn ulkonäön tavoittelusta – listaa voisi jatkaa pitkään. Salomo kävi tätä listaa läpi, hänellä oli siihen harvinaisen hyvä mahdollisuus.

Hänen lopputuloksensa on edelleen totta: todellinen elämä, mielekkyys ja onni tulee vain Herralta Jeesukselta Kristukselta. Ja kun Hän saa olla elämämme keskiössä, Jumala antaa elämäämme myös niitä muita asioita nautittavaksemme.