”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät…” (Joh 15:16)

Jeesus ei sanonut opetuslapsilleen, että ”koska olitte paikalla, kun  julistin ilosanomaa ja koska suostuitte uskomaan Minuun, siksi olette opetuslapsiani.” Hän ei sanonut opetuslasten valinneen Häntä. Hän kertoi valinneensa jokaisen heistä nimeltä kutsuen seuraajikseen.

Jeesus ei myöskään sanonut Paavalille, että hän oli etsinyt yhtä henkilöä israelin kansan 6000 fariseuksen joukosta ja Paavali oli se, joka oli ymmärtänyt Vanhan Testamentin kirjoitukset oikein ja uskonut Jeesuksen olevan Messias. Ei, Hän sanoi, että ennen kuin Paavali oli syntynytkään, oli Jumala valinnut hänet valituksi aseekseen viemään evankeliumia pakanoille.

Tiedän, että pelastuksen kohdalla on käyty iät ja ajat kiivaita väittelyjä sen välillä, onko kyseessä Jumalan suvereeni kutsu vai ihmisen vapaan tahdon valinta. Minä uskon, että asia on Jumalalle selkeä mutta meille ihmisille osaltaan salattu. Yhtä aikaa on voimassa se, että Jumala on hyvä ja tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan. Siksi evankeliumia tulee julistaa kaikille. Samaan aikaan on kuitenkin yhtä totta, että jokainen Kristuksen oma saa uskoa uskonsa alkulähteeksi Jumalan valinnan ja kutsun. Joka yrittää purkaa tämän jännitteen, menee helposti metsään.

On turvallista ja sielua hoitavaa uskoa, että Jumala on meidän uskomme alkaja. Hän on nimeltä kutsunut meidät pelastukseen eli Poikansa Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Ja koska Hän on uskomme alkusyy, saamme luottaa Hänen myös kykenevän pitämään meidät omanaan kuolemaamme saakka. Kun usko ei alkujaan ole puhtaasti meidän valintamme, ei se ole sitä jatkossakaan.

Jumala kutsui juuri sinut omaan perheväkeensä. Saatat ajatella, että miten Hän saattoi valita näin puutteellisen ihmisen? Koska Hän rakasti sinua ja toisaalta toisenlaisia ihmisiä ei Hänen silmissään olekaan. Hän tunsi sinut ja ennen kuin sinua oli luotu, tiesi heikkoutesi ja hauraan uskosi ja silti juuri sinut Hän halusi omaksi lapsekseen.

En usko, että kerran pelastettu on aina pelastettu. Uskon, että ihminen voi hylätä Jumalan lahjan ja synnin pettämänä paatua. Mutta samaan aikaan uskon yhtä aikaa siihen näennäisesti vastakohtaiseen todellisuuteen, että Jumala kykenee pitämään meistä huolta. Sekä ajallisten että iankaikisten asioiden suhteen. Turvallisinta onkin heittää pallo elämästämme Isällemme ja pyytää Häntä antamaan päivittäin sen, mitä tarvitsemme.