Rakastettu

Jumala ei ole kuuro eikä mykkä. Me olemme kuuroja, sokeita ja liikaa äänessä.

Kerran ollessani hyvin alakuloinen ja surullinen lähdin samoilemaan metsäpoluille. Aikani samoiltuani heittäydyin lepäämään sammalmättäälle.

Kun kohotin katseeni kohti taivasta näin tämän. Sydämen. Enkä ollut enää yhtään niin alakuloinen.

Olin rakastettu.

(Iiris)

Kommentoi tätä julkaisua

%d bloggaajaa tykkää tästä: