”Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat, että Jeesus oli kulkemassa ohi, he alkoivat huutaa: `Herra, Daavidin Poika, armahda meitä´” (Matt. 20:30).

Pääsiäisen aikana ei ollut soveliasta huudella suureen ääneen ketään Daavidin pojaksi. Ei varsinkaan Jerusalemin lähettyvillä, jonne kokoontui valtava ihmismäärä juhlan ajaksi ja jossa roomalaiset sotilaat olivat valmiina mellakoita varten. ”Daavidin poika” tarkoitti Israelin kuningasta, luvattua messiasta.

Näillä kahdella sokealla miehellä oli tarve. He kuulivat Jeesuksen kävelevän heidän ohitseen ja tarve synnytti uskon: ”Jeesus, auta meitä.” Ympäröivä väkijoukko yritti saada heitä hiljentymään ja käyttäytymään asiallisesti mutta hätä oli liian suuri.

Jeesus pysähtyi ja Hänen myötätuntonsa oli miesten puolella. Hän tahtoi auttaa ja niin miehet saivat näkönsä. He lähtivät heti Jeesuksen seuraajiksi.

Ehkä sinulla on tämä sama tarve ja hätä. Ehkä et ole sokea mutta joku puute tai kipu vaivaa sinua päivästä toiseen. Ehkä ihmiset ympärilläsi ovat naureskelleet ajatuksillesi siitä, että Jumala tulisi sinua auttamaan. Mutta älä luovuta. Jatka kipujesi kertomista Jeesukselle.

Jeesus lupaa, että jokainen anova saa ja etsivä löytää. Voi olla, ettemme saa ihan sitä mitä pyysimme. Saatamme saada eri tavalla mutta enemmän. Jeesus vastaa hätähuutoihin, koska Hän kokee myötätuntoa elämääsi kohtaan. Hän on puolellasi, ei sinua vastaan. Ja Hän rakastaa sinua.