”Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta” (Joh. 11: 5).

Miten ihanat sanat: Jeesus rakasti Marttaa, Mariaa ja Lasarusta. Johannes oli nähnyt sen Jeesuksen ilmeistä, tavasta puhua ja olla heidän kanssaan.

Miten lohduttavaa olikaan Martan sisaruksineen tietää, että Jeesus rakasti heitä: Jos heitä kohtaisi ikävät asiat, he voisivat aina kääntyä Jeesuksen puoleen ja olla varmoja avusta – koska Jeesus rakasti heitä.

Sellainen tilanne tulikin eteen, kun Lasarus joutui ankaraan tautiin. Sisarusten onneksi Jeesus oli pienen matkan päässä ja he lähettivät Hänelle avunpyynnön. Sisaruksilla oli vahva usko siihen, että toki Jeesus tulisi ja auttaisi.

Mutta Jeesusta ei kuulunut ja Lasarus kuoli tautiinsa. Johannes seurasi tilannetta sivussa laittaen merkille, että Jeesus oli kaksi päivää aloillaan. Hän kirjoitti, että Jeesus rakasti näitä kolmea ihmistä ja heti perään jatkoi, että Jeesus ei rientänyt auttamaan.

Oliko sisaruksilla vaara olettaa, että Jeesuksen rakkaus heitä kohtaan oli kuviteltua? Eikö rakkauden pitänyt näkyä siinä, että rakastava auttaa rakastettuaan? Eikö Jeesusta todellisuudessa kiinnostanutkaan sisarusten elämä, kun Hän antoi viivyttelyllään Lasaruksen kuolla.

Miten samoja kysymyksiä me kysymmekään oman elämämme suhteen! Mittaamme Jumalan rakkautta meitä kohtaan niillä mittareilla, miten Hän tuntuu meitä auttavan. Kun joudumme vaikeisiin ja pitkittyviin kurimuksiin, on liian helppoa ajatella Jumalan lakanneen rakastamasta. Tai ehkä Hän ei koskaan oikeasti rakastanutkaan?

Meidän täytyy etsiä Jumalan rakkaudelle vahvemmat kiinnekohdat kuin omat heittelevät tunteemme. Mistä löydämme vankan ja kestävän alustan? Ristiltä. Siellä Jeesus osoitti päättäväistä ja loputonta rakkauttaan elämäämme kohtaan.

Lasaruksen elämässä Rakkaus sanoi viimeisen sanan. Niin Hän tekee myös meidän elämässämme. Eräänä päivänä kaikki Hänen rakastettunsa kuulevat hänen kutsunsa. Silloin kuolleet nousevat ylös ja sidotut pääsevät vapauteen. Sitä päivää ennen Risti osoittaa Jumalan sitoutumista meitä kohtaan.