”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia” (2. Kor. 4:8).
Viimeisten viikkojen ajan olen miettinyt kärsimyksen ongelmaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Näen monien ihmisten elämässä niin paljon vaikeita asioita, etten voi kuin vaieten ihmetellä ja surra. Missä Jumala sinä olet?
Paavali kertoi olevansa kaikin tavoin ahtaalla. Kaikin tavoin tarkoittaa juuri sitä, mitä moni meistä kokee: vaikeudet ja ahdistukset saartavat edestä ja takaa. Yhtä vaikeaa asiaa seuraa toinen ja kohta kolmas.
Kaikin tavoin ahdistuneen sielu ja psyyke rusentuu päivä päivältä raskaammaksi. Paavali sanoi olevansa ahdistuksensa keskellä neuvoton – hän ei nähnyt itseään katsomalla selviytymiskeinoa tai ulospääsyä . Mutta. Ja tässä on painava mutta: Paavali sanoi, ettei hän ollut menettänyt toivoaan.
Toivo on meille jokaiselle valtavan tärkeä asia. Jos menetämme toivon parempaan tulevaisuuteen, masennus hiipii elämäämme. Masennus on juuri sitä, että psyyke ei jaksa enää nähdä mitään hyvää nykyisyydessä eikä tulevaisuudessa. Masennukseen liittyy myös neuvottomuus; kokemus omasta avuttomuudesta muuttaa elämänsä olosuhteita tuo mukanaan sielun pimeän yön.
Paavali oli kaikin tavoin ahdistettu ja neuvoton. Ehkä sinäkin olet? Mutta toivo piti häntä pinnalla. Toivo antoi hänelle iloa, valoa, uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Mistä löydämme tämän toivon ? Jumalan Sanasta, Raamatusta. Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja lupaukset synnyttävät meissä toivon. Kristillinen toivo ei ole toiveajattelua tai vain myönteisen psykologian keino; Se ankkuroituu Jumalaan ja Hänen sanoihinsa.
Raamattu on toivon Kirja. Yhä uudestaan luemme ylitsepääsemättömistä vastuksista ja haasteista Aabrahamin, Nehemian, Daavidin ja juuri esimerkiksi Paavalin elämän kautta. Ja samalla saamme haukkoa henkeämme lukiessamme, kuinka nämä uskon sankarit tarttuivat Jumalan lupauksiin – he uskoivat Sanaan enemmän kuin silmillä nähtäviin olosuhteisiin. Jumala ei pettänyt heitä. Eikä Hän petä sinuakaan.
Siis mistä löydämme kristillisen toivon kärsimystemme keskellä? Emme voi pusertaa sitä itsestämme. Toivo tulee meille ulkopuoleltamme kuin soihdun kirkkaana valona pimeään kellariimme. Toivo tulee kristillisen sanoman, evankeliumin kautta. Kun olemme tekemisissä Jumalan lupausten kanssa, Pyhä Henki herättää toivon maahan lyötyyn sieluumme. Sitä rukoilen sinulle tänään!
Hei taas Jaakko!
Luen näitä tekstejäsi ja joka kerta ihmettelen ihmettelemästä päästyäni. Kuka sinä olet, mitkä ovat elämäsi tiet joita myöten olet juuri sellainen kuin olet? Kirjoitat yhtä hyvin vaikeista kuin kirkkaistakin päivistä itse kunkin uskon taipaleella. Ruokkien!
Aina en tule tänne vaikka tekstisi luenkin, mutta joskus, niin kuin nytkin käy niin että kirjoitat saman mitä itsekin, joko kirjoitan, tai ajattelen ja mitä raamatunkohtia luen.!? Olen tullut siihen tulokseen jo vuosia sitten, kun tämän olen muutoinkin huomannut, että Jumala puhuu omilleen samoista ikuisista asioista, usein samanaikaisesti! Toisistamme tietämättä.
Olen pidempään jo ollut kirjoittamatta myöskään ”blogitaivaalla” siis minulle pidempään ;)! On stressiä ja maailman meno ahdistaa, vaikka ei saisi!
On niin paljon elämässä painolastia että sen vain Jumala yksin tietää. Onneksi on Raamattu, onneksi kaikki ihmiset siellä ja Paavali! Myös Job! Jesaja ja Jeremia. Kaikki Jumalan miehet.
Joihin sinutkin saan lukea.
Eli Kiitos ja siunattua kesän jatkoa!
Tuulikki
Hei Tuulikki! Aivan ihana ja rohkaiseva palaute!! Kiitos!!😊