Olipa kerran tyttö, jonka viimeisenä toiveena oli olla hyvä kristitty. Hänellä diagnosoitiin monenlaisia psyykkisiä ongelmia. Osa oli ehkä synnynnäisiä, osa tullut liian vaikeasta kasvuympäristöstä.
Tytön elämä päättyi ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Taisteltuaan jokaisena päivänä hyvän elämän puolesta tuli yksi päivä kun hän ei enää jaksanut.
Jeesus sanoi kerran avioliittokeskusteluun liittyen, että on olemassa erilaisia ihmisiä: jotkut on avioon kelpaamattomia syntymästään, toiset on tehty ihmisten taholta kelpaamattomiksi. Luulen, että Hän puhui elämisen haasteista laajemminkin. Toisten siivet jäävät tyngiksi jo syntymästä, toisten siivet katkaistaan lapsina.
Tyttö oli ihmisten silmissä elämään kelpaamaton. Hän yritti lentää toisten tavoin mutta paiskautui maahan yhä uudelleen. Jos Hänen elämäänsä katsoi vain pinnalta, hänen omien valintojensa kautta, tuomio oli tyly: epäonnistunut ja huono.
”Tule Herrasi ilojuhlaan”. Luulen tytön kuulleen nämä sanat Herraltaan Jeesukselta Kristukselta toisen elämän alkajaisiksi. Ne sanat saavat kuulla ne, jotka ovat eri tavoin tälle maailmalle kelpaamattomia. He saavat tässä ajassa osakseen ihmetystä, halveksuntaa, yläpuolelta tulevia ohjeita, diagnooseja. Mutta juuri heille on varattuna suuri kunnia ja määrätön ilo.
Jumalan rauhaa. En tiedä onko tämän tarinan tyttö todellinen henkilö. Tekstistä tulee vaikutelma,että hän on lopettanut elämänsä itse.Ei jaksanut. Ja lopussa viesti: Tule Herrasi ilojuhlaan. Emme tiedä kuinka hänelle on käynyt.Saamme rukoilla että hän on perillä.Kuitenkin jää tekstistä hieman ristiriitainen olo. Tämä voi rohkaista todella elämäänväsyneitä samaan ratkaisuun. Sitä kirjoittaja ei varmaan ole halunnut. Rukoilemme voimia jatkaa elämää uupuneelle , Jeesus antakoon voimia ja olkoon kanssamme kaikkina elämämme päivinä maailman loppuun asti
Ennen vanhaan ajateltiin, että itsemurhan tehnyt ei voi pelastua. Onneksi ei enää. Nuoruudessani eräs arvostettu teologi ja kokenut sielunhoitaja sanoi, että emme voi tietää, mitä tapahtuu ihmisen ja Jumalan välillä niinä sekunteina, kun joku heittäytyy sillalta junan eteen. Jumalan aika ei ole samanlaista kuin meidän aikamme.
Kuulin kerran myös tapahtumasta, jossa poika oli tehnyt itsemurhan. Uskova isä oli kovin ahdistunut, voiko poika pelastua. Heille saapui pitkän matkan päästä vieras, joka sanoi: ”En tiedä, mitä täällä on tapahtunut, mutta minun käskettiin tulla sanomaan, että naru kaulassakin voi päästä Jumalan valtakuntaan.”