”Minun sieluni on hylätty ja rauhaton, olen unohtanut onnellisen elämän” (Val. 3:17).
Profeetta Jeremian elämään mahtui paljon itkua ja kipua. Henkilökohtaisen kärsimyksen lisäksi hän kärsi Israelin kansan kohtalosta: huolimatta Jeremian vuosikymmenten varoituksista, Juudakin vietiin pakkosiirtolaisuuteen.
Jeremia kirjoitti paljon kärsineen ihmisen kokemuksen – pitkään masentunut ihminen unohtaa, millaista on olla onnellinen. Kun sielu ei muista muuta kuin pimeää, ei tulevaisuudeltakaan osaa odottaa mitään hyvää.
Ajattele, jos tänään elämääsi ilmestyisi enkeli, joka välittäisi sinulle viestin suoraan Jumalalta? Ajattele, jos enkeli kertoisi: ”Jumala tietää tarkalleen elämäsi kaikki käänteet, Hän tietää kipusi ja surusi. Hän pitää kirjaa jokaisesta päivästä, jonka joudut elämään kärsien. Älä siis pelkää, älä menetä toivoasi, Jumala on kanssasi!” Mitä kokisit tällaisen viestin jälkeen? Etkö olisi täynnä ihmetystä, iloa ja levollista luottamusta?
Jeremia ei nähnyt enkeliä. Mutta hän uskoi sen, mitä Jumala oli itsestään ilmoittanut Sanansa välityksellä. Siksi hän kirjoitti: ”Sinä kyllä muistat, että sieluni on painunut maahan. Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon” (Val. 3:20,21).
Uskaltaisitko tänään ajatella – ilman enkelien ilmestymistä – että Herra on kanssasi? Uskaltaisitko uskoa, että Hän tietää tilanteesi, rakastaa sinua ja johtaa elämääsi? Uskaltaisitko toivoa, että Jeesus Kristus lausuu elämässäsi viimeisen sanan?
Näin toivon👏
Kiitos jälleen kerran!
Tarvitsin juuri tätä vaikka eilen luinkin rakkaita kohtia Jeremian kirjasta. Niitä jotka lohduttavat, mutta nyt on sellainen olo että en lohdutu. Kirjoitin jonkinlaisen bloginkin kun taidan tuntea olevani hiljalleen hiipuva lyhty pimeässä.
Pitäisi tulla useamminkin lukemaan näitä sinun tekstejäsi, vaikka kyllä luenkin, mutta silti.
Kiitos Jumalalle sinun kaltaisistasi ihmisistä!
On sellainen olo ettei mikään tahdo lohduttaa. Kiitos niin monista kirjoituksistasi, kiitän Jumalaa ja sinua, tästäkin kirjoituksesta! Se ja ne tuovat lohdutusta minulle.