”Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin virran tuolta puolelta ja kuljetin häntä kaikkialla Kanaaninmaassa ja tein hänen jälkeläistensä määrän suureksi” (Joos. 24:3).

Jumala ei valinnut Aabrahamia tulevan Israelin kansan esi-isäksi sen tähden, että hän oli niin erinomainen ihminen. Joosuan jäähyväispuheen mukaan Aabrahamin syntymäkodissa palveltiin epäjumalia. Siis Aabrahamkin palveli epäjumalia.

Mutta Jumala lähestyi Aabrahamia ja puhui hänelle. Aabraham uskoi Jumalan puheen ja pääsi todellisen Jumalan yhteyteen. Samoin on yhteys Jumalaan tänäänkin auki Hänen lupaustensa kautta. Jumala on antanut oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolla meidän syntiemme puolesta. Uskossa on kyse siitä, otammeko Jumalan puheen todesta.

Joosuan puheessa Aabrahamista ei korostu Aabraham tai kukaan toinenkaan ihminen. Puheessa huomaamme Jumalan yhä uudestaan käyttävän ”Minä”-sanaa. Jumala korostaa tässä meille, että Hän tahtoi, Hän toimi, Hän kantoi, Hän antoi ja Hän varmisti oman suunnitelmansa toteutumisen.

Miten ihanaa puhetta tämä on myös meille. Ihan samoin kuin Aabrahamin elämässä Jumala oli kaikessa keskeinen tahtoja ja toimija, samoin Hän on meidänkin elämässä. Hän on kutsunut meidän yhteyteensä ja Hän kantaa meitä kuolinvuoteelle saakka ja siitä seuraavaan elämään.

Aabraham sai olla Jumalan toiminnan kohteena. Hän otti todesta Jumalan Sanan ja sai nähdä, kuinka Jumala oli lupaustensa veroinen. Mekin saamme yhtälailla luottaa Jumalan lupauksiin. Ne ovat meitä varten ja ne riittävät kaikkeen elämäämme. Jumala kantaa vastuun meistä.