”Sinä, joka olet antanut minun kokea monia vaikeita ahdistuksia, sinä virvoitat minut ja nostat minut jälleen ylös maan syvyyksistä.” (Ps. 71:20)

Kuulemme tässä Psalmissa jo ikääntyneen Jumalan ihmisen ajatuksia. Hän on joutunut ahdistukseen ja huutaa Jumalaa pelastamaan hänet.

Kirjoittaja katselee elämäänsä taaksepäin ja muistuttaa sieluaan siitä, kuinka monta kertaa hänen elämänsä on aikaisemminkin sukeltanut maan syvyyksiin ja kuinka yhtä monta kertaa Jumala on Hänet hakenut ja nostanut sieltä ylös.

Turvallisia sanoja ovat nämä: ”…olet antanut minun kokea…” Se osoittaa sitä, että Jumala on kaikessa mukana ja ilman Hänen sallimustaan elämässämme ei tapahdu yksikään asia. Emme aina ymmärrä elämämme ahdistuksia, mutta jo se vakaumus voi helpottaa, että Jumala tietää aina tilanteemme.

Jos Hän sallii vaikeita asioita, Hän omana aikanaan nostaa myös niiden yläpuolelle. Asiat eivät välttämättä muutu vaan me muutumme: sydämemme onkin vapaa niissä huolista ja kivuista, joita vielä aikaisemmin olimme kokeneet.

Kun kuulemme tällaisen ikääntyneen ja kokeneen Jumalan ihmisen todistusta uskonelämästään, meidän on hyvä kuunnella tarkalla korvalla. Jos olemme itse tänään ahdistuksen ahjoissa, on lohdullista tietää, että niiden läpi ovat käyneet kaikki Jumalan pyhät. Ja niillä on myös päätepisteensä.

Meidänkin on hyvä katsoa omaa elämäämme taaksepäin. Emmekö muistakin siellä olleen monta murskaavalta tuntuvaa hetkeä ja asiaa? Ja toisaalta: emmekö olekin selvinneet niistä? Nämä muistuttavat meitä siitä, että Jumala voi nykyisissäkin tilanteissamme auttaa meitä.

Hän nostaa meidät ylös maan syvyyksistä. Hänellä on mittaamaton voima tehdä se, mihin emme itse kykene. Olemme turvallisilla käsivarsilla.