Siitä on jo aikaa,
mutta muistan sen
kuin eilisen.
Kuinka päällesi syljettiin,
koska pidän muita jumalia.
Kuinka Sinua ruoskittiin,
kun nimeäsi turhaan lausun.
Kuinka kannoit ristiäsi
huonon muistini tähden
-unohdan pyhittää lepopäivät!
Kuinka naulat lyötiin käsiisi,
koska en osaa kunnioittaa
vanhempiani.
Ja jalkoihisi sen tähden,
koska olen monin tavoin
tappanut elämää.
Kuinka piikit repivät päätäsi puhki
huorin tekemiseni tähden.
Kuinka kuolit tukehtuen hitaasti
varkauksieni ja valheideni tähden.
Ja kuinka lopulta tulit Isänkin
hylkäämäksi, koska
olen himoinnut toisen omaa.
Sen muistan myös, kun löysin
hautasi tyhjänä kolmantena päivänä
ja tiesin, ettei minulla ollut siihen
osaa eikä arpaa,
ei yhtään hyvää tekoa mikä olisi
saanut Sinut nousemaan kuolleista.
Mutta teit sen minun tähteni.
Ja koko maailman.
Rakastit minua niin paljon.
Annoit minulle Elämän.
Puhalsit minuun Hengen,
joka ei koskaan kuole.
Minä en osannut
tehdä mitään hyvää.
Olin kuolemassa
itseni tähden.
Mutta Sinä et voinut
antaa minun hukkua.
(Iiris)
