Metsän avarissa huoneissa

Minä rauhoitun
metsän avarissa
huoneissa.

Olen ihastunut niiden
vihreänsävyistä
kudottuun
kokolattiamattoon.

Loputtomiin käytäviin.
Kattoon, johon en ylety.
Seiniin, joita en tavoita.

Ja kun kuulen Isäni
kutsuvan: ”Lapseni,
missä sinä olet?!”

”Täällä, Isä, täällä!”
Huudan alastomana,
langenneenakin.
En minä mihinkään piiloudu.
En itseäni millään verhoa.

Sillä näissä huoneissa
olen kuin kotonani.
Täällä Isänikin.

Täällä minä rauhoitun,
kuljen etsien en mitään,
sillä kaikki on jo tässä.

(Iiris)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s