Hiuksesi lepattavat tuulessa.
Ylläsi kuluneet vaatteet.
Silmissä syvää tutkimattomuutta.
Epätoivoiset kerääntyvät ympärillesi,
toiset pilkkaavat kauempaa.
Vapisen puussa sanojesi voimasta.
Tämä pelko verottaa voimiani.
Olen syntisempi kuin luullaan,
kuin janoinen Hagar erämaassa.
Käännyt: Sinä näet minut.
Olen turhaan kiivennyt korkealle.
Alas minun pitää tulla.
Miten uskallat astua kotiini?
Miten uskallat astua sydämeeni?
Miten uskallat rakastaa?
Kunnes ymmärrän:
Sinä olet tullut etsimään
ja pelastamaan sitä
mikä kadonnut on.
(Iiris & Jaakko)
No aamen!