”Olen voimaton ja täysin runneltu, minä huudan sydämeni tuskassa” (Ps. 38:9).

Sinä olet salakavala varas. Uskottelet ottavasi omaasi vaikka elät toisen kustannuksella.

Olet kuin rosvojoukko, joka tulee pelloilleni aina pahimpaan aikaan. Lähdet vietyäsi kaiken ja tiedän – tulet taas.

Anastat elämäniloni. Ja enemmänkin: syöt ääriviivani. Sillä en kohta enää muista missä itse päätyn ja mistä sinä alat.

Tulet vaivihkaa mutta kohta valtaat kaiken. Saat minut pieneksi palloksi, vapisemaan peittoni alle.

Tuot mukanasi joukon kaltaisiasi. Pelko, suru, riittämättömyys, väsymys, ne ovat kaikki kavereitasi.

Taistelisin sinua vastaan, jos jaksaisin. Kitkisin sinut itsestäni kuin voikukan nurmelta, mutta tiedän – huomenna juuresi ovat kasvattaneet sinut takaisin.

Tässä ristinmuotoisessa maaperässä sinun ei kuuluisi kasvaa. Naurat minulle ja kaivat syvempää häpeän hautaa.

Yhden vielä tiedän. On eräs sinua vahvempi. Vaikka veisit minulta kaiken ja hautaisit syvään, Hän kuulee vaikerrukseni.

Eräänä päivänä Hän erottaa meidät. Erottamattomat ja silti täysin vieraat. Hän käärii sinut palloksi ja heittää sinut ulos elämästäni.

Tule, Herra Jeesus!