”Kyynelsilmin minä katson Jumalaan” (Job. 16:20).

Raamatussani on kyseisen kohdan perässä päivämäärämerkintä. Kun tänään luin Jobin kirjaa, pysähdyin merkintään. Se kuvaa yhtä elämäni epätoivoisinta hetkeä.

Joskus ihminen voi olla niin ahdistunut, ettei osaa sanoittaa sitä rukouksen muotoon. Ei sanallisesti eikä mielessä. Sitä Job taisi kokea. Hän nosti päänsä, katsoi ylös samalla kun kyyneleet virtaisivat hänen poskiltaan.

Jobin elämän lopun me tiedämme. Jumala näki hänen kyyneleensä.

Jumala näkee myös sinun kyyneleesi. Vaikka tiesi olisi tänään tukossa, pyyntösi paremmasta huomisesta ovat menneet kyyneleenmuotoisina paketteina Taivaan rukouskäsittelijälle.