”Kun oli kulunut neljäkymmentä vuotta…” (Apt. 7: 30)

Mooses oli kaikinpuolin valmis Jumalan käyttöön. Hän oli mies parhaassa iässä, saanut parhaan koulutuksen ja omasi huikean karisman. Nyt oli aika toimia.

Mooses epäonnistui surkeasti. Seuraavat vuosikymmenet hän taatusti soimi itseään tuhansia kertoja: ”Miten minä saatoin toimia niin typerästi? Nyt on kaikki ohi, elämäni valuu hukkaan täällä Midianin autiomaassa.”

Kuinka pitkä aika on neljäkymmentä vuotta? Se on aika, jolloin näky kuihtuu, voimat vajuvat ja elämä alkaa näyttäytyä vain peräpeilistä. Siinä vaiheessa Jumala kutsui Mooseksen huimaan seikkailuun.

Oletko sinä katsonut viimeaikoina peräpeiliin? Ajatteletko, että elämäsi tarina on ohitse ja unelmasi ovat karisseet kuin lehdet syksyisistä puista? Ehkä juuri tänään on aika palavalle pensaalle.

Jumala yllättäköön juuri tänään meidät, kuolleet luut. Hän on parhaimmillaan siellä, missä ihminen on avuton ja neuvoton. Hänen mahdollisuudet alkavat mahdottomuuksista.

Tule, Herra Jeesus!