”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta” (Luuk. 6: 20).

Useimmat Jeesuksen opetuslapset olivat joko normaalitoimeentulon alarajoilla tai vielä sen alapuolella. Toki poikkeuksiakin oli.

Jeesus on varmasti lausunut autuaaksijulistuksia useampaan kertaan. Matteus käytti hänen sanojaan hieman eri tarkoituksessa kuin Luukas – tähän viittasin jo aiemmin Kadonnut lammas -vertausta käsitellessäni.

Matteus muotoilee sanansa näin: ”Autuaita ovat hengessään köyhät.” Luukas osoittaa sanat sen sijaan ajallisesti puutteenalaisille ja köyhille: ”Autuaita olette te köyhät.”

Länsimaissa on hyvinvoinnin keskellä keskitytty enemmän Matteuksen tulkintaan. Jeesus todella tarkoitti, että Jumala näkee autuaiksi eli onnelliseksi ne, jotka eivät yletä vaadittuun hengellisen elämän rimaan. Näin ollen onnellisia ovat kiusatut, sisäisten ristiriitojen repimät, riippuvuuksista kärsivät ja synteihin langenneet. Heidän onnensa on siinä, että Jumala viihtyy heidän seurassaan ja rakastaa heitä erityisellä tavalla.

Mutta Jeesus tarkoitti sanoillaan myös ajallisesti köyhiä. Suomessakin alkaa olla yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat tippuneet ulkoisen hyvinvoinnin ulkopuolelle. Ei, evankeliumi ei koskaan takaa hyville kristityille hyvää toimeentuloa. Toisinsanoen köyhät ja toimeentulonsa puolesta murehtivat eivät ole Jumalan silmissä huonoja. Jeesus kutsuu köyhiä onnelliseksi koska Jumala näkee ajallisen kurjuuden yhtä lailla kuin sisäisen.

Rikkaat voivat olla monenlaisten selvittämättömien tunnemyllerrysten vankeja. Ja sydämeltään yltäkylläiset saattavat kärsiä vakavia rahallisia puutteita. On myös ihmisiä, jotka ovat sekä ulkoisesti että sisäisesti köyhiä. Minä uskon, että he ovat Jumalan silmissä tuplasiunattuja. He kärsivät tässä ajassa selittämättömän paljon, jotta Jumala voi palkita ja tehdä heidät hämmästyttävän rikkaiksi.

Jumalalla on tapana tasata tilit. Eri tavoin rikkaita Hän varoittaa niiden vaaroista ja köyhät Hän kokoaa kämmenelleen. Jumalan tehdessä uudet jaot asetelmat muuttuvat.