”Silloin pojan isä heti huusi: `Minä uskon! Auta minua epäuskossani!´” (Mark. 9: 24).

Jeesus oli juuri palannut taivaallisesta kokemuksestaan, joka vahvisti, ei vain opetuslapsia, vaan samalla Häntä itseään tulevaan kärsimykseen. Keskustelu taivaallisessa ruumiissa yhdessä Mooseksen ja Elian kanssa vaihtui pian maan tasolla koettavaan epäuskoon ja -toivoon.

Eräs isä oli tuonut sairaan poikansa vuoren alla odottavan opetuslapsijoukon luokse. Lopputulos oli sama, mihin isä oli vuosien kuluessa tottunut: apua ei tullut. Ilmeisesti kuulopuheet Jeesuksen joukkueen kyvyistä olivat vain liioiteltuja huhuja.

Kun Jeesus siis palasi vuorelta, häntä odotti surullinen isä, lannistuneet opetuslapset ja vahingoniloinen oppositio. Ei ihme, että Hän kirkastusvuorikokemuksensa jälkeen huudahti: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea!” Mutta onneksi Hän jatkoi: ”Tuokaa poika minun luokseni.”

Voin mielessäni nähdä isän ottavan askeleita Jeesusta kohti ja pienen toivon liekin väreilevän tummissa epäuskon aalloissa. Mikä nyt olisi toisin?

Isä antoi Jeesukselle pikaraportin ongelmasta ja lisäsi: ”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” Taivas ja maa kohtasivat miehen sanoissa ja Jeesuksen vastauksessa: ”Jos voit? Kaikki on mahdollista, sille joka uskoo.”

Siinä olisi apu niin lähellä mutta kuitenkin raastavan kaukana. Jeesus suostuisi parantamaan, jos isältä löytyisi uskoa. Mutta mistä tarvittavan uskon saisi? Miten isä nyt kykenisi uskomaan toisenlaiseen lopputulokseen, kun hän oli saanut pettyä erilaisiin lääkäreihin ja puoskareihin kymmeniä kertoja? Niin, ja olivatpa Jeesuksen omat opetuslapsetkin olleet voimattomia.

Isä huusi sydämensä tuskasta ”Minä uskon”. Mutta hän tiesi samalla, ettei uskonut. Hänellä ei ollut edes sinapinsiemenen verran vaadittua ominaisuutta. Mutta hänen edessään oli Jeesus. Se riitti.

”Auta minua epäuskossani!” on paras mahdollinen pyyntö. Silloin kaikki jää Jeesuksen varaan. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo, mutta usko on mahdollista vain, jos se annetaan lahjana ylhäältä. Sitä uskoa me saamme pyytää jokaiseen aamuun, jokaiseen haasteeseen ja keskelle omaa mahdotonta epäuskoamme.