Viimeisten viikkojen aikana olen joutunut kipeästi tunnustamaan itselleni, että en osaa rukoilla. Vaikka olen lukenut aiheesta kymmeniä kirjoja, kuullut puheita ja itsekin siitä opettanut, silti rukouselämässäni on aivan lapsenkengissä.
On aika nöyryyttävää mennä Jeesuksen luokse tyhjin käsin ja sanoa opetuslasten tavoin: ”Opeta minua rukoilemaan” (Luuk. 11:1).
Mutta ehkä kristinusko kiteytyy juuri avuttomuuden tunteeseen? Ehkä oma neuvottomuutemme ja heikkoutemme – ja sen myöntäminen – kuljettaa meitä pienen joen lailla kohti suurta ulappaa?
On vähän jopa noloa sanoa, mutta minusta Jumala on vastannut pyyntööni. Näen Hänen hymyilevän ja sanovan: ”Nyt olet viimein huomannut oman kyvyttömyysi. Nyt on Minun aikani antaa!”
Voisiko usko olla näin helppoa? Voisiko se olla toisaalta jokapäiväistä tarvetta ja pyytämistä ja toisaalta – Jumalan puolelta – iloista antamista?
Apostoliset rukoukset on hyviä ja tehokkaita, ei tarvitse osata itse, sanat ovat valmiina Raamatussa ja apostolisia rukouksia on paljon, kaikissa kirjeissä
On totta, että Raamatussa on paljon rukouksia, joita voi käyttää, jos itseltä sanat hukkuvat. Psalmeissa erityisesti. Mutta ihmisellä on myös tarve olla aivan omana itsenään, omine tuntoineen ja tunteineen Jumalan edessä.
Eikö pelkästään kääntyminen Jumalaan päin ole jo rukousta? Ja ainakin hätätilasta rukous nousee aivan itsestään. Sitä tuskin tarvitsee opettaa. Jos joku on joutunut veden varaan, kyllä avunhuuto osataan opettamattakin.
Joskus ihmettelenkin tuota opetuslasten kysymystä. Onko rukoileminen taito? Onko lapsen opeteltava puhumaan isän kanssa? Mutta myönnän olevani usein epävarma, oliko rukoukseni sittenkään sellainen, että se otettiin vastaan – ja kelpasi.
Minulle yksi rukoilemisen ongelma on se, että se on useimmiten yksinpuhelua. Vastaus tulee, jos tulee, joskus myöhemmin. Kaipaisi välitöntä yhteyden tunnetta, vaikka ymmärränkin, ettei Jumala korvin kuullen yleensä puhu. En tosin oikein edes tiedä, mitä tuo yhteyden tunne voisi olla.
Hei Jaakko! Muista, että pelkkä huokaus riittää, Hän kuulee kyllä. Ja tokihan sinä ”osaat” rukoilla, nyt et vain jaksa. Iirikselle myös terveisiä, hän on taitava runoilija. Siunausta koko perheelle!
Hei Jaakko! Muista, että huokauskin riittää, Hän kyllä kuulee. Ja kyllä sinä ”osaat” rukoilla, nyt et vaan jaksa. Siunausta koko perheelle ja Iirikselle terveisiä, hän on runoilija minun mieleeni!