Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämäsi on aivan liian raskasta? Oletko pyytänyt Jumalaa vapauttamaan sinut asioista, jotka saavat askeleesi hitaiksi ja silti kohtaat samat haasteet aamusta aamuun?

Minulle elämä on aika ajoin liian kovaa. Muutamia kertoja olen saanut hyvästellä onnellista elämää ja elämänhalua kuin syksyllä tuulen voimasta puista irtoavia reikäisiä lehtiä. Olen yrittänyt pyristellä vastaan maallisin ja taivaallisin voimin päätyäkseni samaan pisteeseen: rähmälleni ristin paino harteillani.

Oletko huomannut, ettei Jeesuskaan jaksanut kantaa omaa ristiään? Hänet oli hakattu ja ruoskittu niin pahasti, että hän kaatui ristinsä alle ja oli täysin voimaton jatkamaan. Ehkä sotilaat piiskasivat ja potkivat häntä eteenpäin huomatakseen, että mikään ei auttanut.

Jeesus sai avukseen Simon -nimisen miehen, joka oli sattumalta paikalla (Matt. 27: 32).. Yhdessä he kantoivat raskaan taakan perille.

Kun Jeesus kehotti meitä ottamaan oman ristimme, Hän tiesi lyyhistyvänsä omansa alle ja tarvitsevansa apua. Samoin Hän tiesi, että me näännymme omien ristiemme alle. Ei ole tarkoituskaan, että kantaisimme niitä itse, vaan meillä on vierellämme enemmän kuin tuntematon Simon.

Miten siis jaksat ristisi painon alla? Ehkä tänään saamme yhdessä maata maassa pitkin pituuttamme ja odottaa Häntä, joka ottaa painomme harteilleen ja nostaa meidät jatkamaan matkaa yhdessä kanssaan?