Minun suruni suo on
edelleen kartalla
aika ajoin sen
varovasti ja
kunnioittavasti ylitän
sen silmät vetistävät
vielä, upottavatkin
jos ei keskity mihin astuu
suruni suo tuskin
koskaan umpeutuu
kokonaan, se pursuaa
tuoreita muistoja eilisistä
antaa sen olla
se on osa elämäni maisemaa
aina, vaikka jalkani ovatkin
tavoittaneet kallion
joka kantaa eteenpäin
(Iiris)
