”Herra, opeta meitä rukoilemaan” (Luuk. 11: 1).
Velvollisuus. Syyllisyys. Kaksi sanaa, jotka kalvoivat Jeesuksen opetuslasten rukouselämää lapsesta aikuisuuteen saakka. Samat sanat pitävät meidän omaatuntoamme rautaisin pihdein otteessaan ja varmistavat, ettei sana ”rukous” pääse koskaan livahtamaan korviemme sisäpuolelle houkuttelevan kutsun saattamana.
Jokaista Jeesuksen ajan juutalaista oli opetettu rukoilemaan. Tavat, ajat ja sanat olivat taotut mieliin porkkanalla ja piiskalla. Ehkä juuri sitä kontrastia vastaan oli häkellyttävää nähdä Opettaja rukoilemassa välkkyvin silmin ja hymyn värjäämin huulin. Siinä oli jotain sellaista, mikä sai parkkiintuneet uskonnon harjoittajat sanomaan: ”Voisitko opettaa meitä jotakin tuosta jostakin aivan uudesta?”
Jokaisella kristityllä on rukouksesta enemmän tietoa kuin yhteen olohuonetta koristavaan kirjahyllyyn mahtuu oppaita. Silti rukous on monelle meistä yhtä kaukaista kuin hellepäivä tammikuussa. Velvollisuus ja syyllisyys työntävät vastamagneetin voimalla meidät eroon asiasta, jonka kuuluisi olla helppoa ja iloista.
Tänään siis liitymme opetuslasten joukkoon, unohdamme hetkeksi sen, että tiedämme. Siirrämme syyllisyyden sivuun ja utelemme pienten lasten tavoin: ”Mitä Isä piilottelet selkäsi takana? Mitä hyvää haluat meille antaa?”
Tänään pyydämme isona joukkona yhdestä sydämestä: ”Opeta Jeesus meitä rukoilemaan!” Olkoon se matkamme alku.
Minun rukoukseni tekee vaikeaksi kylmä ja penseä sydän. Olen pyytänyt, että Pyhä Henki antaisi minulle rukouksia, rukoilisi minussa puolestani. Kun en ole muutenkaan puhelias, ei tahdo löytyä sanoja rukoukseenkaan. Ihmettelen, kuinka joillakin riittää rukoilemista tunneiksikin. Ajattelenkin, että osatakseen rukoilla pitäisi olla puhelias. Millainen rukoilija mahtoi olla Mooses, kun hänellä oli hidas puhe ja kankea kieli?
Ajatuksia kyllä kihisee päässä, mutta eivät ne löydä rukouksen uomaa. Toivon, että sanoja vain virtaisi huuliltani ilman ponnistelua ja hakemista. Olen pyytänyt, että rukoilisin edes kielillä, jos en muuten onnistu. Mutta ei mitään. Jotkut sanovat, että kielillä rukoileminen pitää vain aloittaa. Mutta sitä en ymmärrä ollenkaan. Kuinka voi aloittaa puhumisen itselleen täysin vieraalla kielellä? Mieluiten kuitenkin ymmärtäisin, mitä rukoilen.