Avaruuden rannoille

Vaan minä kun rukoilen
menen kammiooni
suljen oveni
avaan avaruuden
ja astelen sen rannoille

Henkensä siipien piirroissa
taivaan kannessa
minun huokaukseni
ne salaisimmatkin
ne, joita en itsekään tunne

mutta Isäni, joka on salassa
salassa ne näkee
ja heijastaa taivaansa maahan
siihen, josta minäkin olen
ja menen

Hän tietää
mitä tarvitsen
ennen kuin anonkaan

olkoon, tulkoon
tapahtukoon
äläkä saata, Isä meidän
joka olet avaruutemme rannoilla

(Iiris)

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: