Avaruuden rannoille

Vaan minä kun rukoilen
menen kammiooni
suljen oveni
avaan avaruuden
ja astelen sen rannoille

Henkensä siipien piirroissa
taivaan kannessa
minun huokaukseni
ne salaisimmatkin
ne, joita en itsekään tunne

mutta Isäni, joka on salassa
salassa ne näkee
ja heijastaa taivaansa maahan
siihen, josta minäkin olen
ja menen

Hän tietää
mitä tarvitsen
ennen kuin anonkaan

olkoon, tulkoon
tapahtukoon
äläkä saata, Isä meidän
joka olet avaruutemme rannoilla

(Iiris)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s