”Olet arvoton. Merkityksetön. Et saa mitään hyvää aikaan ja epäonnistut kaikessa. Kukaan ei kaipaa sinua. Olet turha.” Näiden ajatusten kanssa olen paininut viimeiset viikot. Lannistavat ajatukset ovat läsnä heti aamusta ja ne jaksavat painaa alas vielä iltayöstä.
Rikkinäisen sielun mollivoittoinen laulu on sielunviholliselle otollinen iskupaikka. Se vahvistaa omasta sisimmästä nousevaa arvottomuutta ja työntää mieleen ajatuksia, jotka riistävät viimeisenkin omanarvontunteen
Kun ihminen kokee itsensä arvottomaksi, seurauksena on masennus ja uupuminen. Itsearvostuksen puute ajaa eristäytymään muista – kukapa haluaisi olla ”tällaisen ihmisen seurassa?” Tästä syystä rukouskin tuntuu ontolta.
Kuinka erilaisia sanoja Jumala puhuukaan meille! Hän kutsuu meitä rakkaikseen, kertoo ihailevansa meitä ja kaipaavansa seuraamme. Hänen sanansa nostavat, lohduttavat ja luovat uutta omanarvontuntoa.
Mitä sanoja sinä kuuntelet tänään? Tänään rukouskoulumme haasteena on pysähtyä kuuntelemaan sisällämme pauhaavia ääniä. Ehkä voisimme tunnistaa lannistavat sanat ja jopa pysäyttää ne? Ehkä voisimme sanoa itsellemme Jumalan auktoriteetillä: ”Olen arvokas ja rakastettu, olen ihmeellinen ja taitavasti luotu.”
Kuule, Jaakko. Heinolan kirkossakin olivat kaikki sallitut paikat täynnä. Kertooko se arvottomuudesta ja merkityksettömyydestä?
Tosin ei meidän arvomme ja merkityksemme ole ihmisten määristä ja mitoista kiinni. Ja tiedän kokemuksesta, että haavoittunut sielu ei tahdo huolia mitään vakuutuksia. Se ei millään jaksa uskoa muuta kuin omaa lauluaan. Kaikki muut äänet ovat surkeaa vikinää sen rinnalla.
Kunpa joskus onnistuisi kuulemaan noita toisia ääniä – ylhäältä. Omat yritykset vakuutella niitä itselle eivät oikein tehoa. Kuka osaisi välittää ne niin, että haavoittunut sielukin uskoisi?
totta tosiaan.
Synnyin ei-toivottuna ja isäni teki kaikkensa, etten unohtaisi sitä. Huonommuuden kokemus, häpeä ja olemassaolon syyllisyys ovat kulkeneet matkatovereina läpi elämän. Tulin uskoon nuorena, mutta Jumala-kuvani on aina ollut vihaa uhkuva, syyllistävä, mielivaltainen sekä väkivaltaan taipuvainen. Jumalan rakkaudelliset kasvot ovat tuntemattomat ja hänen tahtoonsa taipuminen on surun aihe, sillä tiedän etten saa mitään hyvää. Ainoa ilo on ikuinen elämä, mutta sekin on pakko viettää taivaallisen diktaattorin kanssa. Haluaisin uskoa, että Jumala rakastaa minuakin sillä tavalla kuin opetat. Että uskaltaisin rakastaa ja luottaa häneen, ilman pelkoa ja ahdistusta.
Kyllä sinua kaivataan Jaakko, mm. Täällä yksi Hilkka kurkaa päivittäin kännykkään ja lukee kirjoitusiasi😊👍🙏. Olet ihanan rehellinen ja rukouskoulu on mielenkiintoinen ja tulee tarpeeseen. Ole kuitenkin itsellesi armollinen, lepää kun on levon tarve, kyllä me jaksetaan odottaa ja sinulla on niin runsaasti materiaalia, jota lukea ja kuunnella, että ei haittaa, jos huilata välillä. Siunausta sinulle ja perheellesi!